Punarinnan varpaat

Noin pari viikkoa sitten (22.7) seurasin ikkunasta, kun linnunpoikanen istui aamuauringossa.

Otin ikkunan lävitse siitä kuvia. Punarinnan poikanen.

Kuvia katsellessani olen toistuvasti palannut tuijottamaan sen jalkoja. Sen varpaat ovat paksut ja kyhmyräiset.

Ehkä punarinnalla vaan on sellaiset kyhmyräiset varpaat. En tiedä onko niin. Mieleeni tulee keväällä, samalla alueella ruokintapaikalla kuvaamani tiaisen jalka: sen toinen jalka oli paksu ja kyhmyräinen. Laitoin siitä kuvat kirjoitukseeni Keväinen äänimaailman muutos.

Katselin vanhoja kuvia punarinnasta. Kieltämättä, kuvissa niiden varpaat ovat hieman kyhmyräiset. Tässä ikkunan lävitse otettu kuva vuodelta 2010:

Heinäkuinen havaintopäivä

Eilen oli hieno lintuilupäivä Lahdessa Kotiniemen siirtolapuutarhalla. Jo aamulla paistoi aurinko, eikä satanut, pitkästä aikaa. Linnut olivat hämmästyttävän laulavalla mielellä: viikkoihin ei ole kuulunut sellaista lintujen laulua. Aamulla viiden jälkeen kuului tänä kesänä tutuksi käynyttä pikkulinnun liverrystä. Liverrys, joka alueella on uusi ja jota en tunnista. Kyseinen lintu laulaa aamuyöllä – en tiedä milloin se aloittaa laulunsa. Päivällä se ei laula. Sillä on pitkä, lurittava kaunis säe. Se loppuu aina samalla tavalla. Itse asiassa, eilen heräsin sen lauluun, sillä se lauloi mökkipihan puussa. Kun menin ulos, se pakeni ja alkoi laulaa vähän etäämmällä.

Muutenkin lintulajit ovat hieman muuttuneet kyseisessä ympäristössä. Olen nähnyt ikkunasta kolme kertaa pienen linnun, joka muistuttaa kultarintaa. Se vaikuttaa aralta. En ole saanut siitä kuvaa. Kuuntelin levyltä kultarinnan laulun. Ainakaan edellä mainitsemani aamuyölaulaja ei ole kultarinta.

Eilen lintujen poikaset hyppelivät mökkipihalla. Alla kuvien poikasella on selkeä siipikuvio, josta tulee mieleen vihervarpunen. Kuitenkin sen nokka, ainakin yhdessä kuvassa, näyttäisi tyvestä olevan littana kuin kirjosiepolla. Tällä ei kuitenkaan ole otsassa mitään kirjosieppoon viittaavaa tunnusmerkkiä. En osaa tunnistaa varmaksi poikasta. Kuvissa myös saattaa olla kaksi eri yksilöä.

Vihervarpunen on yksi niistä uusista lajeista, joita tänä kesänä olen kyseisessä ympäristössä havainnut. Aiempina kesinä vihervarpuset eivät ole mökkipihassa liikkuneet. Syksyisin ja keväisin niitä on näkynyt.

Myös peipot, jotka käyvät aina syksyisin ja keväisin ruokintapaikalla, ovat olleet nyt kesäisinkin näkyvillä mökkialueella. Yleensä niitä ei kesäisin juuri ole näkynyt.

Käpytikka, joka kävi talvella ruokinnalla, on pesinyt onnistuneesti. Sillä on poikasia, jotka nyt lentelevät tutustuen ympäristöönsä. Liekö emo opettanut niille, missä puussa talvella on ruokaa saatavissa, sillä useasti tikat käyvät kyseisen puun rungossa.

Myös harmaapäätikka, joka kävi koko talven ruokinnalla, jäi ympäristöön. Sitä ei ole näkynyt, eikä kuulunut ainakaan kuukauteen. Mutta aiemmin sekin äänteli viereisessä metsässä ja kävi sekin iltaisin istumassa ruokintapuussa itseänsä sukimassa. Toivottavasti harmaapäätikallakin on onnistunut pesintä.

Tunnistamaton poikanen:

Eilen aamupäivällä yhtäkkiä kuusen latvojen yläpuolelta lensi esiin komea, iso lintu. Se ei ollut haukka, vaan se oli kotka. Se lensi etelästä pohjoiseen ja otti koko ajan korkeutta. Siipiään se ei räpyttänyt. Kamera oli käsissäni ja yritin siitä kuviakin ottaa, mutta siinä vaiheessa kun sain sen tähtäimeeni, se oli jo niin korkealla ja kaukana, että kuvissa se on vain pieni piste.

Lahti on suurien järvien aluetta ja käsittääkseni merikotkiakin Päijät-Hämeessä on. En osaa sanoa, oliko näkemäni kotka meri- vai maakotka. Todennäköisesti maakotka, joiden määrä on alkanut lisääntyä Etelä-Suomen alueilla. Joka kesän olen nähnyt, kun alueen ylitse, erittäin korkealla, tuskin paljain silmin havaittavissa, on lentänyt kaksi kotkaa. Ne ovat siis aina lentäneet yhdessä, kun olen sattunut ne näkemään. Tämä eilinen kotka oli yksin ja se lensi tosi matalalla vielä sillä hetkellä, kun se tuli näköpiiriini.

Kun eilen menimme Kutajärven lintutornille, auton ikkunasta näimme jo matkalla, ison linnun. Pysähdyimme ja ehdin napata pari kuvaa. En kuitenkaan onnistu varmaksi tunnistamaan sitä, sillä kuvan laatu ei ole hyvä (toisekseen, en ole vielä paljon perehtynyt isoihin petolintuihin):

Lintujen poikasia on tosi vaikea tunnistaa. Yksi tunnistamaton on tämä ikkunan lävitse kuvattu, auringossa punertavajalkainen, linnunpoikanen:

Kirjosiepon poikanen:

Puolen päivän aikaan eilen ihan mökkialueen reunassa alkoi korppi pitää ääntä. Ajattelin, että kettu vei sen poikasen, kuten olen nähnyt ketun napsivan lentämään opettelevia harakan poikasia yksi toisensa jälkeen. Seurasin tilannetta ja kuulin sitten korpin poikasenkin äänen. Kettu ei ollut vienyt poikasta, vaan poikanen oli lentänyt siirtolapuutarha-alueen reunalle ja emokorppi vartioitsi sitä.

Tässä komea räkättirastas:

Omenapuuvierailija:

Tiainen, joka pienen ohitsekiitävän hetken kuvitteli olevansa pingviini:

Kuvat otin ikkunan lävitse, paitsi Kutajärven reissun kuvat, komea räkättirastas ja kirjosiepon poikasen kuvat. Tänäänkin on osittain aurinkoista, mutta linnut eivät enää ole yhtä näkyvän aktiivisia ja äänekkäitä kuin eilen…

Haarapääskyjä

Haarapääskyt (Hirundo rustica/ Barn Swallow) ovat niitä lintuja, joita lähes kaikki ihmiset keväällä odottaen tähyilevät taivaalle.

Hekin, jotka eivät muutoin juuri lintuja havainnoi, useasti havaitsevat kesän ensimmäiset haarapääskynsä. ”Pääskystä ei päivääkään” viittaa juuri haarapääskyihin ja siihen, että ne tuovat kesän tullessaan.

Haarapääskyistä kirjoitin noin vuosi sitten: Haarapääsky.

Kuvat otin Sotkamossa 7.7.

Räystäspääskyn pesä

Hailuodon lauttarannalla kahvilarakennuksessa pesii joka kesä räystäspääskyjä (Delichon urbicum/House Martin, eng.). Kahvilan pihalla on mukava istua ja katsella ympärillä lenteleviä pääskyjä. Räystäspääsky tekee pesänsä savesta ja korsista sekä kaisloista.

Se vuoraa pesän sisäpuolta höyhenilläkin. Pesät ovat todella taidokkaita.

Räystäspääsky munii 3-7 munaa. Sekä naaras että koiras hautovat.

Poikaset ovat lentokykyisiä 24-28 vuorokauden ikäisinä. Räystäspääskyt yöpyvät taidokkaasti rakennetussa pesässään siihen asti, kunnes lähtevät syysmuutolle.

Syysmuutto tapahtuu elokuusta alkaen ja viimeisimmät lähtevät vasta lokakuussa.

Harmaasieppo

Lähiympäristössäni ei pesi harmaasieppoja, joten en tunne niitä juuri laisinkaan. Harmaasieppo (Muscicapa striata/ Spotted Flycatcher, eng.) kuuluu Suomen 10 yleisimmän pesimälinnun joukkoon, joten sitä kyllä periaatteessa voi nähdä kaikkialla Suomessa.

Käydessäni pohjoisemmassa Suomessa näin harmaasieppoja sekä Hailuodossa että Sotkamossa. Sotkamossa, maalaistalon pihapiirissä, hetken seurailin harmaasieppojen touhuja. Harmaasiepon havaitseminen on helppoa, sillä se istuu näkyvällä paikalla.

Kaksi harmaasieppoa kantoivat ahkerina poikasilleen hyönteisiä. Aina välillä ne istuivat jonkin seipään päällä, postilaatikon päällä ja sähkölangan päällä. Yhtäkkiä ne pyrähtivät hyönteisen perään, nappaisivat sen ja palasivat istumaan. Ne eivät siis lentäneet suoraan poikasten luo pyydystettyään hyönteisen, vaan menivät ensin, hyönteinen nokassaan, istuksimaan paikoilleen ja tarkkailemaan olisiko reitti poikasten luo turvallinen.

Kaiken kaikkiaan harmaasieppo vaikutti hyvin pelottomalta linnulta, eikä se ollut arka. Ja, se on kaunis pieni lintu. Sen väritys on ehkä vaatimaton, mutta se on jotenkin rauhallisen oloinen ja sen rauhallisuus ja pelottomuus tekevät siitä mielenkiintoisen ja persoonallisen. Sen silmät ovat kauniit tummat nappisilmät. Silmiinpistävää on, että sen jalat ovat melko lyhyet.

Elokuussa harmaasiepot aloittavat muuttomatkan Afrikan eteläisiin osiin. Ja, Suomeen ne palaavat toukokuusta alkaen, mutta suurin osa harmaasiepoista palaa vasta kesäkuun puolella. Harmaasieppo munii 4 – 6 munaa. Naaras hautoo munia 13-14 vuorokautta. Molemmat, sekä koiras että naaras, ruokkivat poikasia.

Kuvat kuvattu Sotkamossa 1.7. Kuvat saa isommaksi klikkaamalla jotakin kuvaa.

Kaksi punajalkavikloa langalla

Punajalkaviklo kuuluu kahlaajiin, mutta näköjään se voi seisoksia myös sähkölangalla, kuten Hailuodossa kuvaamani tapaukset:

Ehkä nämä kaksi punajalkavikloa kuvittelivat olevansa pääskysiä...

Punajalkaviklo (Tringa totanus/Redshank) naaraat lähtevät muuttomatkalle Välimerelle tai Espanjan, Ranskan, Portugalin rannoille, jo heinäkuussa, kun koiraat jäävät vielä huolehtimaan jälkikasvusta Suomeen.

Poikaset lähtevät pesästä lähes heti kuoriuduttuaan, joten siinä onkin emoille tekemistä, jotta pysyvät niiden perässä.

Munia, ja siis poikasia, on yleensä neljä.