Tavallaan tämä
vuosi on ollut minulle haukkavuosi.
Talvella
jo, ja koko ajan siitä eteenpäin, olen nähnyt haukkoja vähän kaikkialla, missä
olenkin ollut ja liikkunut. Haukkoja on ollut näkyvissä Helsingissä, Lahdessa
ja aina myös kahden edellä mainitun kaupungin välillä. Myös muualla on haukkoja
näkynyt runsaasti. Joko haukkoja on tänä vuonna poikkeuksellisen paljon, tai
sitten minä vain olen sattunut onnekkaasti niitä näkemään.
Vielä
en oikeastaan juurikaan tunnista haukkoja, mutta suurin osa näkemistäni
haukoista on ollut varpushaukkoja, kanahaukkoja ja ruskosuohaukkoja.
Viime
viikolla olin Hailuodossa ja siellä katselin ruskosuohaukan (Circus aeruginosus/ Marsh
harrier, eng)
uljasta saalistuslentoa ja liitelyä.
Näin
myös kanahaukan (tai, oletan sen olleen kanahaukka), ja koin sen kanssa kaksi
sykähdyttävää hetkeä. Kyseinen haukka lenteli useamman kerran samaa reittiä. Seisoin
paikallani sitä katsellen. Se lensi matalalla ja usean sadan metrin päässä se
alkoi tulla minua kohden. Se liiti kohden ja noin parikymmentä metriä ennen
liittämistä suoraan päin kasvojani, se otti hieman lisää korkeutta, niin että
se liiti noin kolme tai neljä metriä pääni yläpuolelta. Sama toistui sen kanssa
noin 40 minuutin kuluttua uudelleen. Jo usean sadan metrin päästä se alkoi
liitää suoraan kohden minua, matalalentoa. Parisenkymmentä metrin päässä
edessäni se otti korkeutta ja taas ylitti minut vain joitakin metrejä pääni
yläpuolelta. Siinä oli valittava katsonko haukkaa suoraan silmiin, kun se liiti
kohden, vai räpellänkö kameraa yrittääkseni ottaa siitä lähikuvan. Valitsin
haukan tuijotuksen – tosin, sen silmiä en ehtinyt nähdä, sillä se liiti niin
nopeasti.
(Hailuodossa
näin myös merikotkan. Silloin juuri oli kameran akku latauksessa, joten sitä
ylvästä liitelyä ihastelin kiikareilla, enkä kuvan kuvaa ottanut)
Meilläkin on Ulvilassa naapurilla aika paljon peltoa ympärillä. Tällä pellolla sitten asustaa aina maaliskuun lopusta syksyyn asti se sama haukka ja joka kesä sillä on ollut monia poikasia mukana mettästämässä pelloilla. Näillä haukoilla on sellainen jännä ääni, minkä ne päästää, vähän ennen kuin syöksyvät saaliin perään ja sen aikana. Niitä on aina välillä kiva katsella.
VastaaPoistaHei Kim!
VastaaPoistaKiitos kommentista!
Anteeksi, kun vasta nyt se tulee tähän. Bloggeri oli delegoinut kommenttisi jostakin syystä väärään kansioon ja vasta nyt sen satuin näkemään siinä.
Sinulla on, kuvauksesi perusteella, upea maisema haukkojen tarkkailuun. Haukat ovat jotenkin ”oma lajinsa” siinä ylväydessään, jossa ne liitelevät vailla pelon häivää…
Anu