Asio otus - poikaset

Tuttavan kodin läheisyydessä on havaittu sarvipöllö (Asio otus/Long-eared Owl). Pöllöllä on poikasia, joita tuttavani ei ollut nähnyt, mutta niiden äänen oli kuullut kylläkin. Hän kuvaili niiden ääntä kuin kettingin ääneksi.

Vaikka tuttava ei tänään ollut kotona, sain käydä hänen pihaltaan kiikaroimassa josko näkisin sarvipöllön ja/tai sen poikasia tontin ulkopuoleisessa metsässä.

Tähyilin tontin ulkopuolisia mäntyjä ja puita kiikareillani. Kävin puita systemaattisesti lävitse. Kuulin metsästä, melko läheltä, matalan ja pienen uuh-äänen. Pian sen jälkeen, ihan takaani, kuulin pienen äänen, ja tajusin, että sarvipöllön poikanen vastasi emolleen tosi lähellä minua. Käännyin ja katselin vieressäni olevaa terijoensalavaa. Ja, siellä se oli: sarvipöllön poikanen!

Se seisoi oksalla, rungon vieressä, ja katseli minua.

 Poikanen ei ole vanha, mutta se on jo iso. 

Tiesin sarvipöllöemon olevan jossakin lähellä ja pitävän minua silmällä. En kuitenkaan nähnyt täysikasvuista sarvipöllöä.

Kiikaroituani ympäristöä, lopulta havaitsin kuusestakin poikasen. 

Mutta, emoa en vieläkään nähnyt, vaikka sen täytyi olla lähellä ja tarkkailevan minua aktiivisesti. Poikaset kerjäsivät emoltaan ruokaa. Se ääni todellakin oli kuin kettingin ääni – mutta se oli myös jotenkin lohduton ääni, ja kuten Lintuopaskin ilmaisee ”sydäntä särkevä” poikasen ääni.

Emo varmasti pääsi rauhassa ruokkimaan tuttavan pihalle poikasiaan, kun me lähdimme pihalta pois.

Minulle tämä oli upea ja sykähdyttävä kokemus. En ole niitä parhaimpia pöllöjen havaitsijoita – en millään ”näe” pöllöjä, vaikka olisin niitä lähelläkin. Siksikin tuntuu tosi upealta, kun sai katsella näitä sarvipöllön poikasia. Kun katseli tuota poikasta, joka seisoi avuttomana, liikkumatta terijoensalavan rungon vieressä, saattoi ymmärtää, että pöllöjen havaitseminen ei ole helppoa. Pöllöillä on hyvä suojaväri ja ne ovat hiljaisia ja liikkumattomia. Ne eivät herätä huomiota liikkumisella tai äänillä.

Tänään ei siis ollut mikään pöllömpi päivä! Sulonen poikanen, jonka niin sanotut ”sarvikorvat” olivat vielä ihan pienet töpsykät ja pyöreät kuin pehmonallekarhulla.

Perustietoa sarvipöllöstä: Luontoportti

Kuvat saa isommaksi klikkaamalla jotakin kuvaa.