Räkättirastaasta

Englis summary is bottom of the text

Etsin netistä tietoja räkättirastaasta (Turdus pilaris/Fieldfare). Yllätyin huomatessani, että Googlella oli tehty hakuja termeillä räkättirastas resepti ja räkättirastas ruokana. Selailtuani nettiä tajusin ihmisten syövän räkättirastaita. Erityisesti italialaiset pyydystävät ja syövät niitä. Ja, moni suomalainenkin on kokeillut räkättirastaiden syömistä! Sitä en tiennyt aiemmin.

Räkättirastas on erittäin elinvoimainen laji. Luulen sen elinvoimaisuuden johtuvan sopeutumiskyvystä: räkättirastas ei ole kovin arka ihmisiä, eikä mitään ihmisten aikaansaannoksia kohtaan. Näistä syistä se on kyennyt levittäytymään ja pesimään kaikkialle, mihin se on mennytkin. Räkättirastaat osaavat puolustaa pesiään yhdessä, kun vaara uhkaa. Ne käyvät yhdessä, hurjasti säksättäen, uhkaavan eläimen kimppuun pyrkien hätistämään sen pois pesien läheltä. Kyky yhteistoimintaan varmistaa pesintöjen onnistumista.

Räkättirastas myös osaa hyödyntää erilaista ravintoa eri vuodenaikoina. Madot, etanat ja hyönteiset ovat sen ravintoa, mutta syksyisin se syö ahkerasti myös marjoja. 

Räkättirastaan levinneisyyskartta koko maailmaa koskien: Avibase.

 

Ylen juttu: Italialaiset metsästysmatkailijat Suomessa.

Kuvissa räkättirastaat toukokuisten voikukkien seassa. Keväällä räkättirastaiden höyhenet ja sulat ovat upean näköisiä, ja ne ovat itse asiassa, aika komean näköisiä lintuja.

I was looking on the internet information about the Fieldfare.  I was surprised to see, that people was looking information with google using terms fieldfare recipe and fieldfare for food. People eat the fieldfares! In particular, the Italians catching and eating them and other little birds. Also many people in Finland has tried the fieldfares thrush eating. I didin’t know in the past that some people eating fieldfares even in Finland!

Fieldfares conservation status is Least Concern. Fieldfares will know how to defend along together their nests. The ability to cooperate to ensure the success of the nesting. Fieldfare eat worms, snails and insects and also berries.

Distribution map – world: Avibase.

Photos: Fieldfares are in the field with dandelions in may. In the springtime fieldfares are, in fact, quite a nice-looking birds.

Pikku-uikusta tukkasotkaan

English summary is bottom of the text

Eilen Lahdessa yritin bongata pikku-uikkua paikoilta, missä se oli ollut jo useita päiviä. Reissu oli sen suhteen turha, sillä etsimääni ei löytynyt. Paikalla oli pari muutakin ihmistä etsimässä samaa lintua. Kukaan ei löytänyt sitä.

Edellisenä päivänä oli satanut lunta. Ehkä se sai pikku-uikun lentämään jo pois. Se oli muuttomatkallaan harhautunut yksilö.

Sorsat olivat tyytyväisiä. Niille riitti ruokkijoita: kun yksi ruokkija poistui, joku toinen jo tulikin niitä ruokkimaan. Yksi kyhmyjoutsen vietti päiväänsä sorsien parissa. Ehkä se jää jopa talvehtimaan sille paikalle.

Sorsien joukossa oli myös tukkasotka (Aythya fuligula/Tufted Duck). Aiempina vuosina tukkasotkan kanta on ollut ihan runsas ja lintu elinvoimainen. Lintu Atlaksen mukaan tukkasotkan nykyiseksi kannaksi arvioidaan vain noin 40 000 – 60 000 paria. Tukkasotka on siis uhanalainen laji. Se on riistalintu, ja yksi syy sen kannan radikaaliin vähenemiseen lienee juuri metsästys. 40 000 paria on pieni määrä.

Tukkasotkat ovat muuttaneet etelään jo aiempina kuukausina. Tämä yksilö on jostain syystä jäänyt muuttojoukoista pois. Ihan elinvoimaiselta se näyttää sukulaistensa, sorsien, joukossa.

Yesterday I tried to see Little Grepe in places where it has been many days. But, I didin’t find it. There were some others birders too, but they didin’t either find Little Grepe. Little Grepe is a very scarce breeder in Finland.

It was snowing day before yestersday. Maby Little Grepe has flew away because snowing.

One Mute Swan was among Mallards. There were also one Tufted Duck. Based on Finnish Breeding Bird Atlas, Tufted Duck is classified as vulnerable in Finland. In Finland are only 40 000 – 60 000 breeding pairs left. Tufted Ducks migrate during September–October, but this one have stayed there among Mallards.

Orava ja linnut

Oravat ovat suloisen ja söpön näköisiä.

Rock on! Ilmakitaran soitantaa, Playing air guitar.

Lintuharrastuksen myötä oravista pitäminen on minulla vähentynyt, tai loppunut. Keväisin ja alkukesällä, kun linnuilla on pesissään munia, oravat ryöväävät munia niitä syödäkseen. Niin näppäriä oravat ovat, että ovat oppineet irrottamaan linnunpöntöistä kannet/katot, jotta pääsevät esteettömästi munia noukkimaan. Kansia on täytynyt teippailla kiinni, jotta pesinnät onnistuisivat ilman oravia. Sama juttu tietenkin lintujen talviruokintapaikoilla: oravat osaavat irrottaa ruokinta-automaatin kannen, ja sitä kautta rohmuavat linnuille tarkoitetut ruoat.

Eräänä talvena orava isonsi ruokinta-automaatista siemenaukon, vaikka ruokinta-automaatti oli kovaa ja paksua muovia. Tänä syksynä tuttavat kertoivat oravan tekevän kiusaa heidän puutarhassaan. Kun he laittoivat kukkasipuleita maahan, pian orava kävi kaivamassa ne pois, itselleen.

Keväällä eräs tuttava kertoi surullisen uutisen linnunpöntöstään. Ensin tiaiset olivat alkaneet siellä pesiä. Pesintä oli täydessä vauhdissa ja tiaiset ahkeria. Yhtäkkiä kuitenkin tiaiset olivat kadonneet. Ne eivät enää lennelleet pönttöön, vaan pöntön elämä hiljeni. Silloin tällöin kirjosieppo oli käynyt kurkkaamassa pönttöön, mutta sekään ei mennyt pöntön sisälle. Pönttöön ei mennyt tiaisia, eikä muitakaan lintuja. Kun oli kulunut viikko, vai kaksiko – en muista enää tarkasti, tuttava päätti katsoa, mitä pöntössä on, kun tiaiset sen hylkäsivät.

Pöntöstä löytyi kuusi munaa ja pala oravan nahkaa.

Mitä oli tapahtunut? Yksi alueen rohmuoravista oli ilmeisesti pyrkinyt pönttöön munavarkaisiin. Ilmeisesti tiaisemo/emot oli taistellut raivoisasti oravaa vastaan ja nokittuaan oravaa, oravalta oli irronnut pala nahkaakin. Oliko toinen emoista kuollut taistellessaan oravan kanssa? Miksi tiaiset hylkäsivät pesänsä? Jos toinen emo kuolee, niin hylkääkö toinen emo pesän? Näin on täytynyt käydä, että toinen emo on menehtynyt ja toinen on jättänyt pesinnän – tai, ovathan molemmatkin tintit saattaneet kuolla taistelussaan oravaa vastaan.

Tai, voihan olla mahdollista sekin, että tiaisemot selvisivät hengissä, mutta ne vaan päättivät hylätä pöntön, koska orava päivysti jatkuvasti sen liepeillä ja katolla. Ehkä, tiaisten mielestä, pönttö oli sillä kertaa liian turvaton paikka pesinnälle, kun orava oli alati lähistöllä. Tai, ehkä kuitenkin toinen emoista kuoli ja toinen jätti pesinnän… En tiedä.

Oravat ovat ihmisen mielestä söpön näköisiä, mutta lintujen kannalta ne ovat vaarallisia lintujen pesimäaikana. En pidä oravista.

The squirrel looks so cute. But they eat bird eggs. In the last spring one of my friend told me that squirrels attempted took great tits eggs from the nestbox. After that great tits rejected their nestbox. From the nestbox found 6 eggs and small piece of squirrels skin. Great tits have defended their nest, because there found piece of squirrel skin. I dont know if great tits lost their lives in that struggle with squirrel. In any case, grat tits never came back to their nestbox. From the view of birds, in nesting time squirrel is enemy and not cute at all.

Talvea odotellessa

On sateista lähes päivittäin. Hämärää ja pimeää.

Eilen Lahdessa oli sankka sumu. Sumun seassa ui pari sinisorsaa. Alasenjärvellä. Tuskin silmin havaittavissa. Sorsat, tai muukaan.

Lumi valostuttaisi maisemaa. Sitä saa odottaa.

Kuinka erilaista onkaan keväällä. Auringonvalo on silloin kirkkaimmillaan. Sitä muistellessa huhtikuinen kyhmyjoutsen sohjoisella jäällä.

It’s raining almost everyday. It is dark autumn, because there is no snow yet.

It was misting yesterday, when I shot photos in Lahti, lake Alasenjärvi.

I look back: the mute swan in April, when the sun was bright.

Koira ja mustarastaat

 English summary bottom of the text

Lintuilukoira Malla on pian 2,5 vuotias. Hienosti se jo osaa lintuilla! Kun olemme ulkona ja haluan katsoa lintuja, sanon sille: ”Odota. Anu katsoo lintuja”. Silloin Malla tulee viereeni, istuu tai seisoo, ja odottaa rauhallisena niin kauan kunnes olen tarpeekseni katsonut lintuja ja voimme taas jatkaa matkaa. Malla on hieno koira!

Suurin piirtein Malla jättää linnut rauhaan, mutta jos tiellä tai polulla on sopivasti maassa lintuja, niin kyllä Malla koira on. Se haluaisi syöksähtää ja ottaa linnun kiinni ja vähän ravistella sitä kuten vinkulelujaan. Mutta, onneksi Malla ei ole kertaakaan sitä tehnyt. Ja, aika hyvin se tottelee, eikä nykyään juuri edes yritä syöksähtää maassa näkemänsä linnun kimppuun.

Sadepäivänä. Malla go out on a rainy day.

Mustarastaat ovat oma juttunsa. Kun Malla oli pieni, se aina reagoi mustarastaisiin näin syksyisin ja talvisin. Talvehtimaan jääneet mustarastaat eivät laula, mutta ne päästävät jatkuvasti merkki- ja varoitusääniään. Ja, ne äänet ovat kimakoita sekä kuuluvia. Niistä äänistä Malla ei pienempänä pitänyt, jos ne kuuluivat alle neljän metrin etäisyydellä.

Mallahan ei nykyään kiinnitä mustarastaisiin huomiota, jos ne ovat oloissaan ja hiljaa, mutta auta armias, jos parin metrin etäisyydeltä mustarastas päästää kimakan ja isoäänisen merkkisarjansa, niin Malla olisi valmis syöksymään rastaan kimppuun.

Juttelin, joskus vuosi sitten, erään lintukurssin opettajan kanssa, Mallan taipumuksesta inhota mustarastaiden varoitus- ja merkkiääniä. Opettaja kertoi, ettei ole ihme, että koira ei pidä mustarastaista, jos ne ovat lähellä kimittämässä.

Opettaja kertoi, että lintuja rengastaessaan käsissä olevan mustarastaan merkkihuuto kerta kaikkiaan halkaisee korvat ja pään. Mustarastaan merkkihuuto on niin korkea, iso ja todennäköisesti sellaisilla taajuuksilla resonoiva, että sen kuuleminen ihan läheltä on jotain hirvittävää.

Lintuilun jälkeen odotetaan ruokaa. After birding Malla is waiting meal.

Koiralla on hurjan paljon parempi kuulo kuin ihmisellä, ja mustarastaan varoitusääni varmasti halkoo koiran tärykalvoja ja päätä, kun ääni tulee alle neljän metrin etäisyydeltä. Mustarastaalla kimakka varoitus- ja merkkiääni toimii erittäin hyvänä puolustuskeinona.

Sitten nukutaan. After birding.

My dog (Birding Dog, as I in a playfully manner call it) Malla is now almost 2,5 year old. Malla know how to birding. When we are outside and I want watching birds, I tell to Malla: “Wait. Anu watch birds now”. Then Malla comes beside me and it wait calmly as long as I watching birds. Malla is a great birding dog!

Usually Malla leave birds alone, but blackbirds are a different matter. Malla doesn’t like blackbirds alarm call. I think that Malla should kill shrilling blackbird, but fortunately Malla believe when I forbid it to run towards blackbird. Blackbird make a shrill noise when it warning. 

About year ago I was in one bird course, and I discussed whit the teacher about Mallas habit to react on blackbirds alarm calls. Teacher told that when he banding blackbirds it feels that theirs alarm calls will break to ears and head. Blackbirds alarm calls frequency is so high that it sounds terrible when bird is in his hands. So it is not weird that a dog will react to blackbirds alarm calls, because dog have so much better sense of hearing than man have. Blackbirds shrill noise is a good feature of defending.