Kaupunkiympäristössä

Kun nyt ei voi mennä Mallan kanssa kävelylle, niin eilen kävin kameran kanssa Lahden Radiomäellä lintujen talviruokintapaikalla. Mitään ihmeempää ei siellä sillä hetkellä näkynyt kuin käpytikka ja tiaisia.

Kaupungintalon katolla lepäili pari kesykyyhkyä.

Kaupunkikuvaan kuuluu variksia – kesällä ja talvella.

 Ikkunan lävitse kuvasin variksien päivystystä antenneissa ja katolla.

Lahdessa lentää keskustan yllä joka aamu usean sadan yksilön naakkaparvi. Kun ne lentävät pään ylitse, se on vinha kokemus: hetkeksi taivas tummuu ja äänet ovat isot. Olen huomannut, että myös Lahdessa on ollut käynnissä tutkimus Naakan aiheuttamien haittojen hallinnasta. Mielenkiintoista päästä lukemaan tutkimuksen tuloksia sitten kun se valmistuu. Tutkimushanke kai päättyy ensi keväänä.

Kuvasin ikkunan lävitse pari päivää sitten tämän naakan pesän. Pesä on katolla olevassa jonkinlaisessa ilmaistointikanavassa, tai muussa hormissa.

Tänään oli ensimmäinen aamu, kun kuulin Mallan jalkojen normaalia tepsutusta. Neljän jalan tepsutusta. Miten ihanalta se nyt kuulostaakaan, kun sitä on odottanut kuulevansa!

Luun jyrsiminen kaulurin kanssa vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä.

Keskiviikkoiltana Malla jonkun kerran kokeili käyttää leikattua jalkaansa maassa. Torstaina hän alkoi kokeilla jalkaa yhä enemmän ja kävelikin muutamia metrejä kerrallaan neljällä jalalla – tosin, tietenkin nilkuttaen, koska se ei uskaltanut laittaa koko painoa kipeälle jalalle.

Tekisi mieli nuolla paikat puhtaiksi, mutta kun ei ylety kaulurin kanssa...

Eilen Malla käveli yhä rohkeammin laittaen painoa kipeälle jalalleen – mutta kuitenkin enimmäkseen hyppi kolmella jalalla. Tämä aamu on ensi aamu, kun se tuntuu nyt enemmänkin kävelevän neljällä jalalla, eikä pomppivan kolmella jalalla.

Eipä oikein onnistu korvantaustankaan rapsutus...