Mustavuorenpolku - Lapakisto

Kesäkuussa kirjoitin kolme postausta Lapakiston luonnonsuojelualueelle tehdyistä retkistä. Noiden retkien jälkeen olen toistamiseen käynyt Sammaliston laavulla. Se on upea ilta-aurinkopaikka.

Kävin 1.8. aamupäivällä, ennen helteen nousua, vielä yhden reitin alueesta. Kävelimme Mustavuorenpolun, joka kulkee Sammaliston kautta Kalliojärven rannan laavulle. Valitettavasti tältä retkeltä ei ole kovinkaan monta kuvaa.

Kalliojärvi laavupaikalta

Osa matkasta, parkkipaikalta laavulle, kulki metsätietä pitkin. Polut olivat helppokulkuisia. Laavu oli aamuaurinkoon päin. Laavu itsessään oli hyväkuntoinen, mutta siellä ei ollut polttopuita. Metsähallitus ei ilmeisesti huolehdi kyseisestä laavusta kuten ei Seelammin laavustakaan. Seelammin laavun ympäristöhän oli roskainen käydessämme siellä kesäkuussa.

Löysimme kuitenkin sen verran puuta, että saimme palavan nuotion. Tarkistin kaksi kertaa, ettei metsäpalovaroitus ole voimassa.

Tylsää. Ne syövät makkaraa ja juovat kahvia. Minulle ei tarjoilla...

Hei, mullehan on katettu oma kuppi! Tarjoilija, kahvia ja makkaraa, kiitos!

Heh heh. Vitsi vitsi.

Laavu oli mainiolla paikalla. Vastakkaisella rannalla oli hieno pystysuora kallio. Järvessä uiskenteli kuikkia.

Autereista aamupäivää.

Paluu parkkipaikalle Mustavuorenpolkua oli mielenkiintoinen. Polku kulki ensin Kalliojärven reunan läheisyydessä. Kun polulta poikkesi järven reunalle, näkymät olivat kauniita. Polku yhtyi taas metsätielle, josta se kuitenkin onneksi suhteellisen pian jälleen erkani. Reitillä oli yksi mielenkiintoinen korkeampi kohta. Karttaan korkeudeksi on merkitty 141,2 merenpinnan yläpuolella. Kyseiseltä mäeltä on hakattu puita, joten näkyvyys ympäristöön ja taivaalle on hyvä. Paikka olisi erinomainen lintujen muuttotarkkailuun, staijaukseen.

Tämä reitti ei ollut muihin Lapakiston polkuihin verrattuna yhtä kiva, koska se kulki aika tavalla metsäteitä pitkin. Toisaalta, laavu nuotiopaikkoineen oli mainiolla paikalla ja siinä oli hyvä levähtää.

Kalliojärvi laavupaikalta.

Laavun rannalla ihmettelin vastarannan lintua. Näin pitkään paikoillaan seisovan lokin ympärillä hiljalleen tepastelevan jonkin rantakanan. Ilmahan oli periaatteessa kirkas, mutta kuitenkin kuumuuden tähden autereinen, eikä näkyvyys siksi ollut paikoitellen hyvä. En millään saanut selvää vastarannan linnusta, että mikä rantakana se olisi. Tiirasta en löytänyt apuja linnun tunnistamiseksi. Harmittaa.