Tutki ja sekoa...

Olen useasti ennenkin valitellut, etten juuri tunne haukkoja tai petolintuja. Kiikareilla ei näe haukoista (ja linnuista ylipäänsä) niin tarkasti yksityiskohtia, joten oppiminen junnaa paikoillaan.

Tänään aamupäivällä näin Viikissä metsässä haukan istumassa puussa. Se oli suhteellisen lähellä erästä lintujen ruokintapistettä ja samalla lähellä peltoa. Ensin ajattelin sen olevan kanahaukka. Joitakin kuvia ehdin napata siitä, kunnes se lensi pellon reunaa kohden kadoten samalla minulta.

Lintu jäi vaivaamaan mieltäni. Se istui niin pystyasennossa, kun kanahaukat eivät yleensä istu niin pystyssä. Kotona katselin kuvia (jotka laadultaan eivät niin hyviä ole). Nuorella kananhaukalla viirutus on sellainen pystyviirutus kuin kuvieni yksilöllä. Näkemältäni haukalta puuttuu nuoren kanahaukan ruskea sävy. Yhtä kuvaa terävöitin mahdollisimman paljon löytääkseni sieltä ruskeaa sävyä.

Toisaalta, Petolintuopas kertoo, että nuoren kanahaukan kellanruskea perussävy haalistuu kevääksi. Petolintuoppaassa myös mainitaan, että esiaikuisen kanahaukan vatsapuolen poikkijuovat ovat usein v-kirjaimen muotoisia ja ne ovat epäsäännöllisiä, ts. ei selkeää kuviointia. Tällä näkemälläni haukallahan on ikään kuin v-muotoisia täpliä, jotka eivät muodosta viivakuviointia. Onko kyseessä siis esiaikuinen kanahaukka? Näkemäni haukan väritkin sopisivat esiaikuiseen kanahaukkaan.

Kanahaukalla, myös nuorella, on pyrstössä selkeät tummat poikkijuovat. No, tällä näkemälläni haukalla ei ne juovat erotu pyrstöstä niin selkeästi. Se hämää määritystäni.

Kokemattomalla harrastajalla on tämä pulma: uskaltaako ensivaikutelmaan luottaa, vai alkaako tutkia kirjoista yksityiskohtia ja mennä sekaisin…

Mikä haukka siis? Esiaikuinen kanahaukka? Kuvat saa isommaksi klikkaamalla hiirellä jotakin kuvaa.

I saw today one hawk in the area of Nature reserve of Viikki. I am not sure if it is a juvenile Goshawk or young adult Goshawk, or is it not Goshawk at all…

Anu

 

Ärhäkkä joutsen

Kun katselee Lintuatlaksesta kyhmyjoutsenen (Cygnus olor/Mute Swan) levinneisyyskarttaa, huomaa heti, että se ei ole koko maan lintu kuten laulujoutsen. Kyhmyjoutsenia on enimmäkseen rannikkoseuduilla – joskin hieman myös sisävesistöillä.

Ensimmäinen kyhmyjoutsenen pesintä Suomessa todettiin vuonna 1934 Ahvenenmaalla. Laji on Suomessa siis todellakin vasta tulokas. Lintuatlaksessa mainitaan: ”Lajin pesintämenestys on suurempi lämpimien talvien jälkeen, minkä takia talvien leudontuminen edesauttaa kannankasvua.” Todennäköisesti, tai oletettavasti, tulevana kesänä siis pesinnät onnistuisivat.

Kyhmyjoutsen on Suomen painavin lintu 9 – 13 kilon painollaan. Sen pituus on 140 – 150 cm ja siipien kärkiväli 200 – 240 cm. Kyseessä on tosi iso lintu.

Tämän tarinan olen voinut joskus aiemminkin blogissani kertoa (tai sitten en). Joitakin vuosia sitten Porkkalassa sain kokea kyhmyjoutsenten ison koon tosi läheltä ja uhkaavana. Istuimme kalliolla rannassa. Poukaman toisella puolella, vastarannalla, oli kaksi kyhmyjoutsenta. Ne alkoivat sieltä uimaan kohden. Katselimme niitä, ja yhä edelleen ne uivat noin muutaman sadan metrin matkaansa suoraan meidän luokse. Kun ne olivat ihan lähellä, toinen niistä alkoi uhkaavasti nostaa yläkroppaansa meitä päin ja teki pienen hyökkäyksen. Äkkiä pinkaisimme kalliota ylemmäksi. Ja, siinä rytäkässä reput jäivät alemmaksi lähelle vesirajaa. Aggressiivisen oloinen kyhmyjoutsen yhä teki hyökkäyksiä nousten kalliolle siihen paikkaan, missä hetkeä aiemmin istuimme. Sen kita oli tosi iso, kun se sitä aukoi vihaisena ja katsoi meitä. Siinä vaiheessa pelotti, että se tarttuisi reppuumme ja viskaisisi sen mereen. Onneksi kyhmyjoutsen ei tehnyt niin, vaan lopulta ui lajitoverinsa luo. Ja, siitä ne jatkoivat kahdestaan matkaansa poispäin meistä.

En voi tietää, mikä meissä kyseistä kyhmyjoutsenta ärsytti niin, että sen täytyi uida parin sadan metrin matka ja tulla meitä pelottelemaan. Pesää niillä ei ollut lähellä, eikä poikasia. Ehkä se vain huvitteli kustannuksellamme. Mutta, kokemus se meille oli. Niin iso lintu ja hurjan suuri nokka. Sitä kannatti varoa.

Mute Swans nesting mostly in coastal regions. The first Mute Swan was found nesting in Finland in 1934 in Åland. It is a very big bird. It’s length is 140–160 cm, wingspan is 200–240 cm and weight is 9–13 kg.

Some years ago in Porkkala, I got to experience the big size of Mute Swan. We sat on a rock on the beach.  On the opposite bank, there were two Mute swans.  Suddenly they strated to swim. They swam a couple of hundred meters directly to us. One of them attacked per us. Its beak was very big and frightening. Quickly we ran up the rock. Ours rucksacks was left down. Angry Mute Swan was near by rucksacks. We feared that it could throw ours rucksacks to the sea. Fortunately, the Mute swan has not done so. Eventually, it swam to other Mute Swan and they went away together.

I don’t know why that swan was so aggressive. They didn’t have nest near and they did not have young birds there. It was a fierce experience. Mute swan is so big.

I shot photos 9.3. 2015.
Anu

Linnut saapuvat!

English summary is bottom of the text.

Nyt se on alkanut! Vuoden hektisin lintuiluaika!

Etelä-Suomeen on saapunut jo paljon lintuja, muun muassa kiuruja, töyhtöhyyppiä, haikaroita, laulujoutsenia, sepelkyyhkyjä ja uuttukyyhkyjä.

Pohjoiseen menevät lajit ovat liikkeellä, kuten pulmuset ja hanhet. Hanhiparvia täytyykin nyt katsella tarkasti, jotta osaisi erottaa pohjoisen lajit! Joutsenten joukossa liikkuu pikkujoutsenia – jos niitä haluaa nähdä, niin nyt on alkanut siihen parhaimmat ajat.

Eilen Lahdessa Polttimon sulalla oli seitsemän laulujoutsenta (Cygnus cygnus/Whooperswan). Eivät ne siinä kauan viivy, vaan jatkavat matkaansa pesimäseuduilleen.

The birds arrive!

Now it has started! The busiest time of the year to see birds!

To Southern Finland has arrived already a lot of birds, like Skylarks, Lapwings, herons, Whooperswans, Wood Pigeons and Stock Doves.

The Northern species are on the move, like Snow Buntings and Anserinaes. Flocks of Anserinaes must now watch closely, in order to distinguish the Northern species!

Yesterday there were in Polttimo, Lahti, seven Whooperswans. They are not there in the long time, but they continue the journey to their nesting regions.

Anu

Kuka välittäisi linnuista?

Lapsena näin paljon lintuja paitsi kotipihalla ja lähimetsissä, niin myös merellä, Perämerellä, jossa isäni kalasti. Isä osasi aina kertoa linnun nimen. Murrosikäisenä ja aikuistuttuani linnut katosivat näköpiiristäni, koska muu elämä ja eläminen oli kiinnostavampaa ja akuutimpaa. Aloitin aikuisena lintuharrastukseni, helmikuussa 2009.

Näinä vuosina, kun olen harrastanut lintuja, olen alkanut oppia, mikä merkitys metsillä, pelloilla ja erilaisilla biotyypeillä on linnuille ja lintujen olemassaololle. Eivät ainoastaan linnut, vaan lisäksi luonto, missä linnut elävät, on saanut uudenlaista merkitystä ja arvoa. En siis ole löytänyt ainoastaan lintuja, vaan myös luontoa.

Viime vuosina olen tuntenut sisäistä vihastumista kaavoitus- ja rakentamissuunnitelmista, mitä Lahden kaupunki on alueillaan tehnyt. Lintuharrastukseni alussa minulle yksi tärkeä havainnointialue oli Lahdessa Kytölässä – ja juuri tämä paikka alkoi joutua kaavoituksen alle. Samoin nyt käy kotona Helsingissä. Helsingin kaupunki on suunnitellut rakennuskaavaa niille upeille kallio-, pelto- ja metsäalueille, missä olen opetellut alkujaan tunnistamaan lintuja. Alueille, missä olen saanut kokea löytämisen ja oppimisen iloa. Keskellä Helsinkiä – luonnon löytämisen ja oppimisen iloa.

Sisäinen vihastuminen kaavoitushankkeita kohtaan vaihtui jossakin vaiheessa alistumiseksi. Ja, nyttemmin masennukseksi. Minua masentaa, että kaupungit rakentavat alueille, joiden biotyypit ovat useiden eri lintulajien pesimäaluetta. Lintutieteelliset yhdistykset ovat yrittäneet vaikuttaa päättäjiin, Lahdessa PHLY ja Tringa kannanotoillaan Helsingissä. Mutta, minusta tuntuu, että päättäjät eivät ajattele lintuja. Linnut ovat samantekeviä. Tai, sitten päättäjät ajattelevat, että linnut kyllä löytävät pesimispaikkansa muualta. Muualta! Mistä muualta? Ei niille jää enää pesimäpaikkoja!

Lahdessa Kytölänmäki II suunnitelma ei mielestäni ole edes perusteltua asuntopoliittisilla syillä. Lahdessa on valtavasti tyhjiä asuntoja. Karistoon rakennettiin laaja asuntoalue – ja yhä siellä on myymättä asuntoja ja taloja. Lahden keskustassa on valtavasti uudistuotantoa, jota ei ole saatu kaupaksi. Joka puolella Lahtea on myytävänä taloja ja asuntoja. Kytölänmäki II kaavoitusta ei voi siis perustella sillä, että Lahteen tarvittaisiin uusia asuntoalueita.

Kytölänmäki II alue on laaja ja se sisältää useita hyvin erilaisia biotyyppejä. Siellä on luonnontilassa olevaa metsää. On vanhoja peltoja. On järvi vieressä. Vielä hieman ruovikkoa järvessä. Ja siellä on Kiiliäisvuori, joka itsessään on suojeltu. Kiiliäisvuorella on luonnontilassa oleva metsä ja runsas linnusto. Kun Kiiliäisvuoren viereen rakennetaan parin tuhannen ihmisen asuntoalue, vuori itsessään muuttuu rauhattomaksi – asukkaiden takapihaksi – ja linnut sekä muut eläimet joutuvat poistumaan sieltä. Minne ne menevät? Missä niillä enää on elintilaa?

Mainituilla alueilla pesii pikkulintuja tiltalteista ja sirittäjistä alkaen, mutta myös isompia lintuja kuten käpytikkoja, pikkutikkoja, harmaapäätikkoja ja palokärki. Siellä liikkuvat kanahaukat ja varpushaukat sekä korpit. Metsissä liikkuu kärppiä, mäyriä, metsäpeuroja ja kettuja. Ukkoetanat elävät elinvoimaisena, koska luonnontilaisessa metsässä on lahoa puuta. Ja, kaikki tämä luonnonelämä tuhoutuu ja loppuu, kun alue rakennetaan asuntoalueeksi!

Lahden ei tulisi käyttää itsestään nimitystä Green City. Toteuttamalla Kytlönmäki II suunnitelman, Lahti tekee yhden historiansa pahimmista mokista, mitä se on luonnolle tehnyt.

Täällä Helsingissä aiotaan rakentaa Vantaanjoen läheisyyteen paljon taloja. Vanhankaupungin koskelta joen vartta ylös mentäessä on oikealle puolelle rakennettu, ja yhä rakennetaan, Viikinmäki. Vielä vuonna 2009 Viikinmäellä liikuskeli muun muassa nuolihaukkoja. Viikinmäki oli tuolloin vielä sepelkyyhkyjen kokoontumispaikka syksyisin. Nyt lintukanta on harventunut minimiin.

Kaupunki aikoo rakentaa joen vasemmallekin puolelle. Pikkukosken lähettyviltä kaadetaan vanhaa metsää ja rakennetaan taloja. Samoin joenvartta eteenpäin mennessä kaadetaan metsää ja rakennetaan tilalle asuntoja, kuten myös Savelan peltoalueille.

Kaikki edellä mainitut joen varrella olevat alueet ovat minun jokapäiväisiä ulkoilualueita. Kuljen siellä koiran kanssa ja katselen samalla linnut. Useasti kuljen kyseisiä alueita myös ilman koiraa. Näillä alueilla opettelin tunnistamaan lintuja – ja yhä edelleen havainnoin kyseisillä alueilla.

Helsingissä tarvitaan lisää asuntoja. Se on todellisuutta. Olen alkanut miettiä, että ne eri näkemykset, mitä on esitetty ylöspäin rakentamisesta, ovat kyllä varteenotettavia ajatuksena. Kun pitää rakentaa, miksi ei rakennettaisi jo olemassa olevan rakennuskannan päälle? Siis rakennetaan ylöspäin, kerroksia lisää jo olemassa oleviin taloihin ja säästettäisiin ne vähälukuiset pienet metsä- ja luontoalueet, mitä Helsingissä vielä on jäljellä.

Nämä upeat luontoalueet niin Lahdessa kuin Helsingissäkin tullaan siis tuhoamaan. Rakennetaan tilalle taloja. Ja, minun tekisi mieleni paeta. Haluaisin paeta tätä sekä Lahdesta että Helsingistä. En halua olla näkemässä sitä tuhoa, mitä kaupungit tekevät luonnolle. Haluaisin muuttaa pois – jonnekin maalle. Paikkaan, missä on luonto ympärillä, eikä kaavoittaja tekisi tuhojaan. Mutta, se tuskin on mahdollista. En vain tiedä, miten tämän luonnon tuhoutumisen tulen kestämään. Tämä todella sattuu ja tunnen itseni hyvin avuttomaksi.

En ole viime viikkoina ulkoillut kameran kanssa. Kuvat ovat huhtikuulta, vuodelta 2012. Käpytikkoja on vielä runsaasti edellä mainituilla molemmilla kaavoitusalueilla, joilla olen myös nämä käpytikat kuvannut. Käpytikat ovat hyvin ilmeikkäitä lintuja. Ne tarvitsisivat nämä metsät ja metsäpläntit, missä ne nyt elävät. Ei niillä ole pian enää missään elintilaa. Ja, miten niille sitten käy? Kuka niistä välittää? Ei niistä välitä enää kukaan…

Helsinki and Lahti will destroy forest, because they need new areas for the buildings. What happens the birds?

New plans of Helsinki