Hanhimuutto

Hanhet ovat kokoontuneet jo pitkän aikaa. Valkoposkihanhet, kanadanhanhet ja metsähanhet. Odottavat oikeaa tuulta ja säätä lähteäkseen meren ylitse.

 

Katselin 24.9 Viikin pelloilla lepäileviä hanhia. Joukossa oli jokunen töyhtöhyyppäkin.

 

Yhtäkkiä hanhet nousivat ilmaan. Haukka lenteli pellon yllä.

 

 

Pään ylitse kaartelevat hanhet olivat upea ja meluisa näky.

 

Pelloille lensi lisää hanhia meren rannalta.

 

Olen yrittänyt katsella hanhiparvia tarkkaan, jotta havaitsisin, jos joukossa olisi jokin harvinaisempikin hanhi, kuten punakaulahanhi. Mitään erikoista en ole kuitenkaan omatoimisesti havainnut.

Muutama päivä sitten Ylen sivuilla kerrottiin lintujen muutosta: Lintujen muutto kauneimmillaan.

Birdlifen nettisivulla:Kurjet ja hanhet muuttavat

 

P.S

Yleisenä tietona kulkee viesti, että ylihuomenna, maanantai aamulla, Yle1 näyttää lintujen rengastuksesta ohjelmaa. Lintujen rengastus täyttää 100 vuotta ja sen tiimoilta Yle on kuvannut linturengastajia ja haastatellut heitä. Ohjelma on Luonto lähellä –ohjelma, jota voi katsella myös Ylen Areenasta.

Tikkavaellus

Tänä vuonna on tikkavaellus. Olen vuosien varrella kuullut tikkavaelluksista käymilläni lintukursseilla. On kerrottu suuresta ja legendaarisesta käpytikkavaelluksesta vuonna 1962. Tuolloin johonkin majakkasaareen (jonka nimeä en muista) oli lentänyt valtava määrä tikkoja. Ne olivat väsyksissä lentäneet suoraan majakan seinään kiinni. Ihmiset eivät voineet mennä majakasta ulos, koska tikat olisivat kiinnittyneet myös heihin. Vaeltaneet tikat olivat näännyksissä ja olisivat kiinnittyneet mihin tahansa pystysuunnassa olevaan kohteeseen, koska puita ei ollut. Kyse oli tuolloin tuhansista tikoista yhdellä karulla saarella. Normaalisti tikat eivät lähde ylittämään suuria vesialueita, kuten merta tai suuria järviä.

 

Käpytikkahan (Dendrocopos major/Great Spotted Woodpecker) ei ole muuttolintu. Mutta vaeltaja se on. Tikat lähtevät asuinseuduiltaan vaeltamaan, kun pesinnät ovat hyvin onnistuneita eli tikkakanta on runsas. Nuoret tikat tarvitsevat oman alueensa elää. Yhtälailla vaelluksen käynnistymiseen vaikuttaa käpytilanne.

 

Käpytikkojen pääravintona on kuusen ja männyn siemenet. Kuusen huono siemensato vaikuttaa vaelluksen syntymiseen. Nuoret tikat lähtevät suurin joukoin pois asuinseuduiltaan. Ne vaeltavat etsimään parempia paikkoja elää. Paremmat paikat löytyvät sieltä, missä kuusissa on paljon käpyjä.

 

Tänäkin vuonna käpytikat ovat vaeltaneet suurissa, usean sadan yksilön, parvissa. Ne vaeltavat idästä länteen ja pohjoisesta etelään. Vaeltavia tikkoja on tuhansia.

 

Kuvien käpytikka on paikallinen, jonka kuvasin 8.9. Lahdessa.

Petolinnut liikkeellä

Viime viikolla Sotkamossa pieniä maalaisteitä ajaessa, jatkuvasti näkyi peltojen yllä liitelemässä erilaisia haukkoja. Niitä oli runsaasti näkyvillä.

Paluumatkan (24.8) teimme Kajaanin kautta kohden Kärsämäkeä ja sieltä nelostielle. Kajaanin ja Kärsämäen välillä on isoja suoalueita. Soiden yläpuolella liiteli jälleen useita petolintuja. Pari kertaa pysähdyimme katsomaan ja yritin kuvata. Alla olevat kuvat ovat kahdesta eri yksilöstä.

 

 

 

 

Useasti olen blogissani maininnut, etten ole päässyt opettelemaan petolintujen tunnistamista. Harvoin olen sellaisella paikalla, jossa niitä rauhassa voisi kiikaroida ja katsella. Niinpä en varmaksi näitäkään näkemiäni petolintuja tunnista.

Kävin 26.8. Ridasjärvellä, Hyvinkäällä, katsomassa, mitä siellä voisi näkyä. Alla olevat kuvat ovat siellä ottamiani. Niissäkin on kaksi eri lintua.

 

 

 

Matkalla

Kurjet (Grus grus/Common Crane) ovat matkalla. Ehkä niitä jo odotetaan Afrikassa ja Lähi-idässä.

Leikittelen joskus ajatuksella, että ihmiset odottavat muuttolintujamme etelässä, kuten mekin odotamme niitä keväisin.

 

Kuvien kurjet ovat parvesta, jossa oli 14 yksilöä. Niiden edellä lensi toinen, päälle 20 yksilön, parvi. Kuvat on kuvattu eilen, jossakin Kärsämäeltä etelään päin mennessä. Katselen kuvia erittäin pienellä näytöllä, joten en voi nähdä kuinka epätarkkoja ne ovat, mutta ehkä niistä jotain selvää saa.

Ylilento

Tilhet kesällä

En ole onnistunut näkemään tilhejä (Bombycilla garrulus/Bohemian Waxwing) kesällä. Ne kuuluvat siihen samaan sarjaan mihin esimerkiksi punatulkut ja närhet: syksyllä niitä näkee, mutta kesäisin ne elävät omaa hiljaiseloaan metsissä ja niitä on vaikeampi silloin nähdä.

 

Siksipä olikin ilo, kun satuin näkemään kaksi tilheä Hailuodossa 28.7. Nämä olivat kuusen latvustossa pienen hetken paikoillaan.

 

Hieman minua hämää näiden tilhien nokka. Kun syksyllä näkee tilhejä, niillä vaikuttaisi olevan hyvin kapean terävät nokat. Näillä näkemilläni yksilöillä nokat vaikuttavat hyvin jykeviltä.

 

 

No, näin sitä oppii…

Toinen yllätys Hailuodossa oli, kun näin ison parven pussitiaisia. Niitä en odottanut siellä näkeväni, joten – sitä suurempi ilo niiden havaitsemisesta.

Varpunen kesäaamuna