perjantai 1. huhtikuuta 2011

Kevät euforiaa!

Muistatteko tv-sarjasta Villi Pohjola, toisen tuotantokauden jaksoa Spring Break? Siinä alaskalaisen Cicely-kaupungin asukkaat sekosivat keväällä aivan täysin. Yksi alkoi varastella, toiset olivat aivan yltiöpäisessä voimiensa tunnossa… Jokainen oli jotenkin omalla omalaatuisella tavallaan sekaisin kevään voimasta. Siihen suuntaan oli eilen minullakin lievä keväteuforinen-tila, jossa ei ollut aivan realistista otetta omiin fyysisiin voimiin ja ajantaju katosi sen sileän tien auringon paisteessa lintuillessa.
Aamulla ensin, tavan mukaan, kuntosalilla. Vaan sitten se aurinko alkoi paistaa oikein kunnolla, mikä johti siihen, että ennalta suunnittelemattomasti kävin kaksi kertaa lintuilemassa. Ja, siinä tuli päivän aikana, huomaamattani, käveltyä ainakin viisi tuntia. Päivällä kotona käydessäni, kun pihapiirin puistakin alkoi kuulua uutta liverrystä, hypin hetken tietokoneen linnunlaulutiedostojen ja parvekkeen väliä yrittäen tunnistaa kevään uuden laulajan. Yhtä hyppelyä koko päivä, auringonpaisteessa :) Kun illalla, juuri ennen auringon laskeutumista, tulin kotiin toistamiseen lintuilemasta, olin väsymyksestä aivan raatona. Olihan mahtava aurinkoinen kevätpäivä!
Helsingissä  Lammassaaren lintutornista näin vihdoin  pulmusia. Lennossa kahdeksan yksilöä. Mutta lensivät niin nopeasti kaartaen ohitse, etten ehtinyt niihin sen kummempaa tuttavuutta vielä tehdä. Vanhankaupunginkoskella levähteli  isokoskelo (Mergus merganser/Goosander, Common Merganser). Isokoskelolla ja tukkakoskelolla on punaruskea pää ja tukka, ja ensi silmäyksellä ne voi sekoittaa toisiinsa. Nokassa on kuitenkin hyvä erottava piirre: iskokoskelolla on nokan kärki alaspäin kaartuva, kun taas tukkakoskelon nokka on suora. Onhan niillä toki muitakin eroja.






Aina nähdessäni  telkkiä (Bucephala clangula/Common Goldeneye), minä pysähdyn kummastelemaan. Niin myös eilen vanhankaupunginkoskella. Telkät ovat niin erikoisen ja hauskan näköisiä. Ne päät nimittäin. Ja, koiraan poskessa oleva valkea laikku tekee siitä kyllä mahtavan näköisen. Ne on jotenkin niin hämmästyttävän persoonallisia ja omalaatuisen näköisiä.

Mölylän kalliolta näin kevään ensimmäiset kyhmyjoutsenet, lennossa yhdeksän. Alla, Pirkon ottamassa kuvassa, aurinkoisen kallion lumihanki ja Pirkon havainto ylitse lentävästä rautalinnusta:





Mustarastaat ovat voimistaneet lauluaan. Mustarastas koiraalla on talvisin huikean keltainen nokka ja silmän ympärillä on voimakas keltainen rengas. Tämän mainion kuvan otti eilen Pirkko:


Alla olevan Pirkon kuvaaman lintusen suhteen katselimme Lintuopasta tarkkaan. Tämä lintunen oli nimittäin kovin voimakkaan viiruinen, ja pohdittiin, että onko se vihervarpunen ollenkaan. Sillä on keltainen silmäkulmanjuova kuitenkin, ja vihervarpusen juovat siivessä. Ajattelimme sen olevan vihervarpunen. Ehkä teimme oikean tunnistuksen?

Mikä se tämä sitten on?
Lammassaaren lintutorniin kuulin pöllön huhuilua. Kello oli noin 12.50 ja siitä eteen päin puoli tuntia. En tunne yhtään pöllöjä. En ole niitä vielä käynyt katselemassa, vaikka niitä on tässä lähimetsissäkin. No, tuo ääni ei ollut kyyhkysen huhuileva ääni. Mietin, että ääntelevätkö pöllöt myös päivisin. Ääntelevätkö, en tiedä. Lopulta laskeuduin katsomaan, että missä se pöllö luuraa, sillä torniin sitä ei näkynyt. Ihan pian huomasin sen puun oksalla. Mutta, mitä minä näin? Minkä linnun minä näin? Olen ajatellut, että pöllöt istuvat pystyasennossa. Tämä oli sellaisessa puolipystyasennossa. Enkä nähnyt sen päätä. En kykene tunnistaa lintua Lintuoppaan avulla. Voiko tästä selän ja siiven kuviosta tehdä tunnistusta? Onko se pöllö? Jos se on jokin kyyhkynen, niin mikä on noin iso kyyhkynen? Sen muoto, kun se lähti lentoon, oli pöllön muoto, takaa päin katsottuna. Vatsa ja alaperä valkoista. Haukka? Ei? Mikähän se oli? Kuvan saa isommaksi klikkaamalla sitä.

5 kommenttia:

  1. Sain ystävältä varmistuksen, että yllä kuvassa vatsastaan voimakkaan viiruinen pieni lintunen on vihervarpunen, kuten päättelimmekin.
    Ja, alimpien kuvien lintu on uuttukyyhky. Luin lintukirjasta uuttukyyhkyn ääneen toistavan ”uut-tu”, mistä se on lienee saanut nimensäkin. Katselin Lintukuva-sivustolta uuttukyyhkyn kuvia, ja todella helppo on nyt (kun tietää) huomata, että tuo näkemäni lintu oli uuttukyyhky :)
    Tänään on tullut nähtyä useita käpytikkoja :)

    VastaaPoista
  2. Hauska kuva rautalinnusta, terveiset Pirkolle :)

    Telkät ovat todellakin sympaattisia lintuja, olen harmitellut ettei pihapiirissämme olevaa telkänpönttöä ole kertaakaan pesintään kelpuutettu (tarkastuksen olen nähnyt siellä joskus tehdyn). Täytyy vain tyytyä ihailemaan niitä ohiuintimatkallaan ja iloita siitä että jossain lähellä niillä kaikesta päätellen on hyvä pesäpaikka. Ne ovat niin selkeäpiirteisiä lintuja, vähän kuin olisivat karanneet sarjakuvasta :)

    Satu

    VastaaPoista
  3. Satu,
    oletteko pehmustaneet pöntön telkälle valmiiksi? Luin, että telkälle täytyy pohjustaa, esim. sahanpuruilla, se pönttö, koska telkkä ei itse kanna pesäänsä mitään ja kuitenkin se haluaa ”pehmustetun” pesäpaikan.

    Toinen kokeilemisen arvoinen asia on vaihtaa sitä pöntön paikkaa.

    Laittakaa tuoretta sahanpurua sinne pönttöön (ei muuta kuin saunapuita sahaamaan, jotta saat sahanpuruja!) ja jos sekään ei houkuta telkkää jäämään pesimään, niin vaihtakaa pöntön paikkaa. Telkän pöntöstä luin täältä: http://www.saunalahti.fi/retki/linnut/opas.htm.

    Anu

    VastaaPoista
  4. Kiitos vinkistä Anu! Täytyy tarkistaa heti huomenna sahanpurutilanteemme - onneksi kaadoimme syksyllä muutaman puun tontiltamme joten puruista tuskin tulee puutetta kovin pian...

    VastaaPoista
  5. Satu, kerro sitten myöhemmin, että tuliko telkkäpönttöönne asukkaita.

    Anu

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit! Thank you for your comments.