Vilnaa

Pyhän Kasimirin kirkko:

Näkymä Raatihuoneen torilla:

Vanhankaupungin katumyyjiä:

Vanhankaupungin katunäkymiä:

Vanhankaupungin rakennukset oli kunnostettu julkisivuiltaan hienoiksi. Tämä on hyvin tyypillinen sisäpiha:

Eräs ovi:

Kisällikylttejä

Kauppahalli oli niin mielettömän iso, ettei sitä voi kuvata sanallisesti saati sitten parilla valokuvalla. Se aukesi jo seitsemältä, ja hyvin pian paikalliset ihmiset menivät sinne ostoksille.

R-kioskeja Vilnassa on konsanaan lähes yhtä tiheässä kuin Helsingissäkin:

Bastioni:

Katedraali, uusklassismia, on Liettuan pääkirkko. Neuvostovallan aikana se oli taidemuseona ja siihen kaavailtiin traktoritehdasta. Jumalanpalveluskäyttöön se palautettiin 1989:

Pyhän Hengen Dominikaaniseen kirkkoon mennään pimeää holvikäytävää ja lopulta käytävän sivusta avautuu ovi, jonka takaa paljastuu tämä alla olevassa kuvassa paljastuva briliantti näkymä. Kirkko on Vilnan puolankielisille katolisille tärkein pyhäkkö. Kerrotaan neuvostoviranomaisten tietoon tulleen, että pyhätön alueelta kuului outoja ääniä öisin. Pyhättöön asetettiin vartija. Ensimmäisenä yönä vartija kuuli töminää, jyskytystä ja tuskanhuutoja. Sitten vartija näki tiiliseinän lävitse tulevan viittaan pukeutuneen naishahmon. Kauhistuneena vartija syöksyi hakemaan sotilaita, mutta heidän palatessaan, mitään ei ollut enää havaittavissa: ei naista, eikä ääniä. Sotilaat purkivat tiiliseinän, jonka lävitse naishahmo oli tullut. Seinän takaa paljastui krypta.

Kaikissa matkaoppaissa kerrotaan suoraan ja surutta, että Vilnassa palvelu on töykeää. Turisteja ei haluta palvella. Ponia Laime kahvilan tarjoilijoista kirjoitetaan peräti näin: "Kaikkien tylyjen, neukkuaikana palvelukseen astuneiden tarjoilijoiden kantakoti tarjoaa suussa sulavan herkullisia leivonnaisia ja hyvää kahvia vanhankaupungin sydämessä. Kahvila on viihtyisä, leivokset ja kakut upeita, joten tätä ei kannata ohittaa töykeähkön palvelun vuoksi" (Suomalainen matkaopas, Liettua 2008). Joten, pakkohan sitä oli mennä juuri tätä kahvilaa testaamaan, ihan vaan sen vuoksi, jotta saisi nähdä ja kokea ne mainitut tarjoilijat! Ja, arvatkaas, siellähän oli tiskin takana töissä tasan  Patsy Stonen näköinen tyyppi! Siis, Absolutely fabulous! Paikka oli mainio. Ja, ylipäänsä, Vilnan kahvilat olivat loistavia. Jos Prahan kahviloiden kakkuja ja leivonnaisia on kehuttu, niin ne eivät ole mitään Vilnan kahviloiden tarjonnan rinnalla!

Kun nyt päästiin brittihuumoriin, niin pakko mainita. Isa Basar-ravintolassa meille tarjoili mies, joka oli niin veikeästi ja tasan tarkkaan Huonosti käyttäytyvien miesten Garyn näköinen, että olin ratketa riemusta. Hän oli ihana tyyppi, ja palvelu oli tosi upeaa – kuten useimmissa Vilnan tasokkaimmissa ravintoloissa.

Kolmen ristin kukkulan ristit kuvattuna Gediminasin tornista:

Vanhaakaupunkia Gediminasin torinista:

Neris-joki:

Taustalla näkyy Gediminasin torni, joka on niin korkealla, että sinne pääsee köysiradalla helpoiten. Me kylläkin kävelimme ylös asti, ja vieläpä takaisinkin:

Graffitteja vanhassakaupungissa

Alla kuvassa etualalla neuvostoaikainen kauppakeskus, jonka taustalla nykyaikaa.

Alla olevassa kuvassa Auringonnousun portti ja kappeli. Vilnaa ympäröi aikoinaan muuri, jossa oli viisi porttia. Tämä portti on ainoa jäljellä oleva. Ulkopäin portti vaikuttaa portilta, mutta kaupungin sisältä päin katsottuna huomaakin, että portin sisällä on kappeli. Kappelin sisällä on Pyhän Neitsyt Marian ihmeitä tekevä ikoni, joka itse asiassa, myös näkyy ikkunan lävitse kadulle. Kyseinen ikoni on sekä katolisille, ortodokseille että kreikkalaiskatolisille palvonnan kohde, ja siitä on kopioita mm. Pariisissakin. Uskovaiset pysähtyvät tälle kadulle, tekevät ristimerkkejä ennen kuin menevät portista. Jotkut polvistuvat tähän kadulle ja tekevät ristinmerkkejä. Tämä portti on myös pyhiinvaelluskohde. Kävimme ylhäällä kappelin sisällä ja istuimme hetken tämän ihmeitätekevän ikonin äärellä.

Vilna oli minulle ristiriitojen kaupunki. Sen vanhankaupungin julkisivua oli entisöity loisteliaasti. Ja, se pursusi upeita vanhoja kirkkoja. Se oli turisteille ihana kohde ravintoloineen, kahviloineen ja myymälöineen. Heti vanhankaupungin ulkopuolella illalla joutui näkemään, miten naiset möivät itseään kadulla. Ja, mieleen tuli Sofi Oksasen Puhdistus. Ja, päivällä vanhamummo sahasi puiston puusta itsellensä polttopuita. Neuvostoaikaiset rakennukset olivat kalseita betonimonumenttejä ja huonokuntoisia. Tiet olivat kurjassa kunnossa. Kerjäläisiä.