Kevät euforiaa!

Muistatteko tv-sarjasta Villi Pohjola, toisen tuotantokauden jaksoa Spring Break? Siinä alaskalaisen Cicely-kaupungin asukkaat sekosivat keväällä aivan täysin. Yksi alkoi varastella, toiset olivat aivan yltiöpäisessä voimiensa tunnossa… Jokainen oli jotenkin omalla omalaatuisella tavallaan sekaisin kevään voimasta. Siihen suuntaan oli eilen minullakin lievä keväteuforinen-tila, jossa ei ollut aivan realistista otetta omiin fyysisiin voimiin ja ajantaju katosi sen sileän tien auringon paisteessa lintuillessa.

Aamulla ensin, tavan mukaan, kuntosalilla. Vaan sitten se aurinko alkoi paistaa oikein kunnolla, mikä johti siihen, että ennalta suunnittelemattomasti kävin kaksi kertaa lintuilemassa. Ja, siinä tuli päivän aikana, huomaamattani, käveltyä ainakin viisi tuntia. Päivällä kotona käydessäni, kun pihapiirin puistakin alkoi kuulua uutta liverrystä, hypin hetken tietokoneen linnunlaulutiedostojen ja parvekkeen väliä yrittäen tunnistaa kevään uuden laulajan. Yhtä hyppelyä koko päivä, auringonpaisteessa :) Kun illalla, juuri ennen auringon laskeutumista, tulin kotiin toistamiseen lintuilemasta, olin väsymyksestä aivan raatona. Olihan mahtava aurinkoinen kevätpäivä!

Helsingissä  Lammassaaren lintutornista näin vihdoin  pulmusia. Lennossa kahdeksan yksilöä. Mutta lensivät niin nopeasti kaartaen ohitse, etten ehtinyt niihin sen kummempaa tuttavuutta vielä tehdä. Vanhankaupunginkoskella levähteli  isokoskelo (Mergus merganser/Goosander, Common Merganser). Isokoskelolla ja tukkakoskelolla on punaruskea pää ja tukka, ja ensi silmäyksellä ne voi sekoittaa toisiinsa. Nokassa on kuitenkin hyvä erottava piirre: iskokoskelolla on nokan kärki alaspäin kaartuva, kun taas tukkakoskelon nokka on suora. Onhan niillä toki muitakin eroja.

Aina nähdessäni  telkkiä (Bucephala clangula/Common Goldeneye), minä pysähdyn kummastelemaan. Niin myös eilen vanhankaupunginkoskella. Telkät ovat niin erikoisen ja hauskan näköisiä. Ne päät nimittäin. Ja, koiraan poskessa oleva valkea laikku tekee siitä kyllä mahtavan näköisen. Ne on jotenkin niin hämmästyttävän persoonallisia ja omalaatuisen näköisiä.

Mölylän kalliolta näin kevään ensimmäiset kyhmyjoutsenet, lennossa yhdeksän. Alla, Pirkon ottamassa kuvassa, aurinkoisen kallion lumihanki ja Pirkon havainto ylitse lentävästä rautalinnusta:

Mustarastaat ovat voimistaneet lauluaan. Mustarastas koiraalla on talvisin huikean keltainen nokka ja silmän ympärillä on voimakas keltainen rengas. Tämän mainion kuvan otti eilen Pirkko:

Alla olevan Pirkon kuvaaman lintusen suhteen katselimme Lintuopasta tarkkaan. Tämä lintunen oli nimittäin kovin voimakkaan viiruinen, ja pohdittiin, että onko se vihervarpunen ollenkaan. Sillä on keltainen silmäkulmanjuova kuitenkin, ja vihervarpusen juovat siivessä. Ajattelimme sen olevan vihervarpunen. Ehkä teimme oikean tunnistuksen?

Mikä se tämä sitten on?

Lammassaaren lintutorniin kuulin pöllön huhuilua. Kello oli noin 12.50 ja siitä eteen päin puoli tuntia. En tunne yhtään pöllöjä. En ole niitä vielä käynyt katselemassa, vaikka niitä on tässä lähimetsissäkin. No, tuo ääni ei ollut kyyhkysen huhuileva ääni. Mietin, että ääntelevätkö pöllöt myös päivisin. Ääntelevätkö, en tiedä. Lopulta laskeuduin katsomaan, että missä se pöllö luuraa, sillä torniin sitä ei näkynyt. Ihan pian huomasin sen puun oksalla. Mutta, mitä minä näin? Minkä linnun minä näin? Olen ajatellut, että pöllöt istuvat pystyasennossa. Tämä oli sellaisessa puolipystyasennossa. Enkä nähnyt sen päätä. En kykene tunnistaa lintua Lintuoppaan avulla. Voiko tästä selän ja siiven kuviosta tehdä tunnistusta? Onko se pöllö? Jos se on jokin kyyhkynen, niin mikä on noin iso kyyhkynen? Sen muoto, kun se lähti lentoon, oli pöllön muoto, takaa päin katsottuna. Vatsa ja alaperä valkoista. Haukka? Ei? Mikähän se oli? Kuvan saa isommaksi klikkaamalla sitä.