tiistai 28. kesäkuuta 2011

Bongausreissu

Eilen kyläpöllösen bongausmatkalla satuin yhteen tällaisten tienviittojen kanssa:



Niitä katsellessa tiesi, ettei eksyä voi: kaikissa ilmansuunnissa olisi jotakin :)
Hauhon kirkon ympäristö oli minulle iloinen yllätys. Sen ympäristöön oli säilytetty vanhoja taloja, ja talojen välissä meni kujia tai raitteja, jotka olivat paikoin niin kapeita kuin keskiaikana rakennetut kadut olivatkin. Ihana, keskiajalle vivahtava kyläidylli järvenrannassa. Järjestyssäännötkin alueella oli:




Kyseisellä alueella oli myös näköalatorni. Sinne noustessani portaita, ajattelin mielessäni, jotta lintutornien tekijät saisivat kyllä käydä katsomassa mallia tästä tornista. Oli nimittäin kutakuinkin samanlainen kuin lintutornit, mutta porrasaskelmat olivat matalia, ja siten todella hyvä kulkuisia. Huonommillakin kintuilla pääsi siihen torniin. Useimmat lintutornit puolestaan ovat siten rakennetut, että huonompi kinttuiset eivät kerta kaikkiaan voi kuin vain uneksia niihin kiipeämisestä.
Tässä pienessä kylässä erään pienen rakennuksen seinällä oli postilaatikosta tehty linnunpönttö.



Pöntössä pesii kirjosieppo: näin kun se lenteli pönttöön sisään ja ulos. Hauskaa lisäksi olisi ollut, jos postilaatikossa asukkaan nimenpaikan kohdalle olisi laitettu teksti ”Kirjosieppo”.

Kotkontietä käveltyäni


kirkon pihalle, näin nurmella jo kaukaa jotakin, joka sai minut ajattelemaan, että pöllö, pöllönpoikanen, kirkon pöllön poikanen, vihdoin, kirkon tornista pudonnut pöllönpoikanen (olinhan pöllönbongausmatkalla ja kaikki minussa oli valmistautunut näkemään pienen pöllösen!). Vaan, kun menin lähemmäksi näköetäisyydelle, huomasin sen olevan jotakin muuta kuin pöllön poikanen. Ehkäpä se oli lokin poikanen.




 Ja, sillä oli ilmeisen hurskaat vanhemmat, sillä ne viettivät päiväänsä kirkon katolla ristin päällä.


Niin, se kyläpöllönen sitten. Sitäpä en nähnyt, kuten varmasti jo tätä lukiessa oli helppoa aavistaa. En onnistunut pientä kyläpöllöstä bongaamaan. Sen tähden tarvitsin pientä lohdutusta eli poikkeaman reitiltä katsomaan Hauhon vanhaa kirkkoa, ja itselleni yllätyksenä löytämään sekä kokemaan kirkon ympärille säilytetty upea talojen ja museotalojen muodostama kokonaisuus. Vilpitön suositus: poiketkaa Hauhon kirkon luokse, varatkaa aikaa kävellä niitä vanhoja kujia ja käykääpä vaikka kievarissa kahvilla tai syömässä. Kannattaa antaa itsellensä tämä kokemus. Hauholaiset ovat tehneet hienoa työtä säilyttääkseen tällaisen uniikin kulttuurimiljööalueen.






2 kommenttia:

  1. Niin, kuin uskovaiset yleensä: hurskaalta näyttää, mutta paskotaan silti... kalalokki (Larus canus)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista ja lokin tunnistuksesta :)

    Lokkien tunnistamisen oppiminen on minulle vaikeaa, jostakin syystä.
    Joudun edelleen lähes jokaisen lokin, jonka haluan tunnistaa, tunnistamaan Lintuoppaan kanssa...


    Niin, niillä hurskaillakin on niitä maallisempia tarpeita ;)

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit! Thank you for your comments.