Lapin reissulta en yhtäältä odottanut paljonkaan lintujen suhteen. Onhan jo syksy, ja useat muuttolinnut olisivat jo lähteneet Lapista. Toisaalta taas odotin jotakin tiettyä näkeväni. Olin juuri ennen Lapin viikkoa käynyt kahtena viikkona lintukurssia. Sen siivittämänä toivoin näkeväni esimerkiksi piekanan ja maakotkan. Kurssilla tutustuin niidenkin keskeisiin piirteisiin. Ja, kertailin itsekseni Lintuoppaasta miten tunnistan piekanan maakotkasta, jos sattuisin sellaisen lennossa näkemään.
Niinpä sitten odotus täyttyi jo Kaarresuvannon lähellä menomatkalla Kilpisjärven kylälle. Autosta näin, kun iso lintu lensi melkoisen korkealla. Pysähdyimme katsomaan sitä. Se oli piekana. Ja, automatkaamme jatkettuamme noin viisi kilometriä, näin vielä kaksi muuta piekanaa lennossa. Ne lensivät yhdessä.
Luontotalolla kuulin, että petolinnuille on ollut tänä vuonna ruokaa yllin kyllin muun muassa runsaan sopulikannan tähden.
Linnut ovat syöneet sopuleita vatsansa kylläisiksi. Mutta, kun sopuleita vaan on riittänyt, niin nuoret petolinnut ovat harjoitelleet saalistusta: ovat napanneet ja tappaneet sopuleita ja jättäneet ne sitten kuolleina maahan. Niillä on ollut runsaasti saalistusharjoitusmateriaalia. Niinpä kuolleita sopuleita on pitkin tuntureita. Tämän tähden suositeltiin, että tunturipuroista ei tänä syksynä pitäisi suoraan juoda vettä, vaan vesi tulisi ensin keittää. Minäkin näin kuolleen sopulin, kuten myös elävänkin sellaisen näin.
Kaikkia havaitsemiani lintuja en tunnistanut. Varmuudella näin ja tunnistin muun muassa koskikaran, korpin, pikkutikan, pulmusia ja Norjan puolella vuonon rauhassa kalliolla istuksivan merimetson (Phalacrocorax carbo/Cormorant, Great Cormorant, eng.) (elämänpinna!):
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit! Thank you for your comments.
(Please, do not write links in your comment)