Malla-tunturit

Malla-tunturit nousevat Kilpisjärven rannalta. Iso-Malla on 942 metriä merenpinnan yläpuolella ja Pikku-Mallan korkeus on 738 metriä merenpinnan yläpuolella. Mallan upeiden tunturien ainoalaatuisuus ymmärrettiin jo Venäjän vallan aikana, sillä ne rauhoitettiin vuonna 1916. Ja, Mallan luonnonpuisto (kattaen tuntureiden viereistä aluetta) perustettiin vuonna 1938.

Mallan tuntureilla on täysin arktiset olosuhteet kaikkina vuodenaikoina. Sää saattaa muuttua hetkessä. Ja, kuten itsekin siellä tuntureilla patikoidessani huomasin, toisessa osassa tunturi voi olla vaikkapa sadepilven sisällä, kun yhtä aikaa toisella puolella samaa tunturia paistaa aurinko.

Pikku-Mallan huippu läheltä kuvattuna:

Patikoimme Kitsiputokselle, joka laskee Ison-Mallan rinteessä.  Reitti alkaa nousta Pikku-Mallan puolelta. Kuvassa Siilasjärvi ja Malla:

Siilasjärvi on reitin alussa ja sen korkeus merenpinnasta on 484,1 metriä. Järveltä laskee pieni koski, Siilaskoski. Kuvassa Siilaskoski ja taustalla Pikku-Malla, joka on pilvessä:

Vaelluksen teimme pilven sisällä. Siten en paljon kuviakaan ottanut, sillä pilven sisällä satoi ja näkyvyys oli huono. Alapuolella kuvassa on Mallajärvi tai Mallalammi pilviverhossa. Se sijaitsee tunturin päällä Pikku-Mallan ja Ison Mallan välissä, ja sen korkeus merenpinnasta on noin 600 metriä:

Ison-Mallan rinteessä polku kulki kivirakassa. Putoukselle patikoidessamme tuumin, että onpa hyvä, kun ollaan pilven sisällä, niin ei näe polun vieritse alas, että kuinka syvä putous sinne tulisikaan, jos kaatua kömmähtäisi. Pientä rakkaa ja pilveä:

Malla itkee, sillä

Kitsiputous syntyy Mallan kyynelistä:

Näet näillä seuduin asui ennen muinoin jättiläisiä kuten oli tapana monissa muissakin paikoissa jättiläisiä asustella ennen muinoin. Saana niminen urhea jättiläinen rakastui kauniin Malla-neidon kanssa. Heille jo järjestettiin häitä, jossa vihkijänä toimisi tietäjä Paras. Vaan, kaikki ei mennyt kuten suunniteltiin. Nimittäin, Mallaan oli rakastunut myös Pältsa. Ja, Pältsa raivostui, kun kuuli Saanan saavan Mallan omakseen. Niinpä Pältsa kutsui paikalle häijyjä pohjanakkoja. Ja, pohjanakat toivat tullessaan purevan hyisen pohjoistuulen juuri kun Saanan ja Mallan häät alkoivat. Pohjoistuuli tuiversi hyytävästi ja tienoo alkoi sen saman tien peittyä jäämassoihin.

Saana oli kauhuissaan, sillä hän tiesi, ettei tällaisesta hyisestä pakkasesta voisi selviytyä hengissä. Hän sai juuri ja juuri kuljetettua rakkaimpansa, Malla-neidon, turvaan Mallan äidin luokse. Jotta äidinlämpö. äidinsyli, suojaisi Malla-neitoa jäätävältä pakkaselta. Mutta – liian myöhäistä. Kaikki oli liian myöhäistä. Mikään ei enää suojannut näitä rakastuneita jääpakkaselta, eikä muukaan hääväki päässyt suojaan minnekään. He kaikki jäätyivät siihen paikkaan, missä sattuivat olemaan. Malla-neito itki suruissaan äitinsä sylissä, ja hänen kyynelistään syntyi Kilpisjärvi.

Tuhansia vuosia myöhemmin jäät sulivat, ja jättiläiset paljastuivat. Malla äitinsä rinnalla itkien Kitsiputouksen kyynelin. Ja, Saana, yksinäisenä, avuttomana niiden vieressä. Syksyin voi nähdä myös ruskan väriloistossa häävieraiden upean kirjavat vaatteet, joita heidän yltään repeili sinne tänne, kun yrittivät vielä päästä pakoon jäätymiseltä.

Peltsi ja häävieraita:

Pikku-Malla edessä ja taustalla hänen äitinsä:

"On aikakaudet tuntureiksi heidät muuttaneet
Ja Kilpisjärven kasvattaneet Mallan kyyneleet
Kun jäinen pohjoistuuli soi itkee myös Saana"…