Viime perjantaina kotipihalla Helsingissä katselin päälle sadan yksilön kurkiparvea. Isoäänisesti parvi pyöri ylöspäin. Ehkä ne pyörivät päästäkseen sopivan tuulen selkään. Alla olevan paljon pienemmän parven näin lähellä Temmestä 11.9.:
Perjantai-iltana Lahdessa kohtasin päälle sadan yksilön rastasparven. Suurimmaksi osaksi se koostui punakylki- ja räkättirastaista. Ne näyttivät kuin vauhkoontuneilta. Lentelivät isoäänisesti matalalla puiden oksille ja takaisin maahan ja taas puiden oksille. Jotkut yksilöt ajoivat toisiaan takaa, ja niiden kiihkeä edestakaisin poukkoileva lento oli hurjan taitavaa ja nopeaa.
Lauantai-aamuna rastailla jatkui sama kiivas ja kovaääninen elämä. Yhtäkkiä aamupäivällä rastaita ei enää näkynytkään sadan yksilön parvena. Silloin näyttämölle astui kaksi palokärkeä. Kovaäänisesti ne ilmoittivat läsnäolonsa. Sen jälkeen toinen niistä alkoi nakuttaa puunrunkoa. Siinä touhussa se viihtyi pitkään. Toinen yksilö kävi välillä samassa rungossa, mutta muutoin se katosi viereisiin puihin.
Surullista: nämäkään palokärjet eivät tiedä, että he sattuvat elämään paikalla, johon on kaavoitettu suuri asunto-alue. Ja puut, joissa ne nakuttelevat, sattuvat olemaan tulevan kevyenliikenteen väylän paikalla.
Menimme sitten eväsreppujen kanssa "päiväkävelylle" Repoveden Kansallispuistoon. Yllä näkymä Olhavan vuorelta. Kyseisen vuoren seinämä on pystysuora ja korkeus ainakin 50 metriä. Se on, käsittääkseni, tärkein yksittäinen kalliokiipeilykohde Suomessa. Nytkin siellä oli leiriytyneenä kymmeniä kalliokiipeilijöitä.
Tikkoja ja kaksi kuikkaa näin Repoveden Kansallispuistossa.
Kun illalla palasimme Lahteen, ei isoa rastasparvea edelleenkään näkynyt. Se oli lentänyt tiehensä. Kymmenkunta rastasta oli vielä jäänyt paikalle. Yksittäinen korppi lenteli ylitse, kuten se on koko kesän siinä lennellyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit! Thank you for your comments.
(Please, do not write links in your comment)