Viime
viikonloppuna ruokintapaikalla Lahdessa koko äänimaailma oli muuttunut. Kun
edellisenä viikonloppuna peippojen liverrys oli dominoiva ääni ja sitä
edeltävänä viikonloppuna talvehtivien lintujen laulu kuului päällimmäisenä,
niin viime viikonloppu oli jotain ihan muuta.
Peippoparvi
oli hajaantunut ja paikalle jääneet peipot lauloivat. Mutta, päällimmäisenä
kuului punarintojen ihana laulu.
Ja,
laulurastaan viritelmät, kun se lauloi taas, kuten edellisinäkin kesinä,
melkein mitä tahansa sen mieleen juolahti. Sitä on hauska kuunnella!
Räkättirastaat säksättivät ja hernekertut lauloivat. Kyyhkyset olivat tulleet
ja huhuilivat kuusikoissa. Lokit lensivät ääntäen ylitse. Tiltaltitkin olivat
saapuneet ja veryttelivät äänijänteitään toisiaan kutsuen: tilt talt til tal
tal til tal til tal tal til…
Ruokinta
on aika lopettaa. Pikkuvarpuset ahmivat kuin tietäen, että tätä herkkua ei
kohta enää ole:
Yöllä
heräsin jo puoli viiden aikoina ja kuulin ulkoa rastaiden laulun, ja jonkun
itselleni oudon laulajan lirutuksen. Hyvä kun maltoin edes uudelleen ummistaa
silmäni, kun teki jo mieli mennä ulos… Ja, illalla, juuri ennen hämärän
alkamista, aloittivat rastaat laulunsa.
Viherpeipot
laulelivat isoon ääneen:
Sinitiaiset
olivat tehneet pesän yhteen pönttöön.
Ruokintapaikalla
huomasin eräällä tiaisella olevan jokin epämuodostuma tai sairaus jalassa. Sen
toinen jalka on paksumpi kuin toinen. Paksu jalka on myös kyhmyräinen. Mikähän
tuollaista aiheuttaa linnulle, ts. mikä sillä on? (Kuvan saa isommaksi klikkaamalla kuvaa)
Suurennos
edellisestä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit! Thank you for your comments.
(Please, do not write links in your comment)