Kilpisjärven metso

Olin viikon Kilpisjärvellä. Ja, heti ensimmäisenä päivänä tiellä kävellessäni joku vastaantulija kertoi minulle iloisena, että kylällä on metso.

Että on metso, joka on ollut siellä koko talven. Metso, joka liikkuu talojen pihoilla.

Olin hämmästynyt kuulemastani ja tuntui, etten osaa edes reagoida moiseen uutiseen. Kiitin tiedosta. Ja, jatkaessani kävelyä pohdin mielessäni, onko Kilpisjärvellä metsoja, että ei kai, vai onko niitä, vai jekutetaanko minua. Onko nyt aprillipäivä? Että, olisivatko jotkut poikkeuksellisesti keksineet omaksi ilokseen tehdä jekku jollekin kaupunkilaismatkailijalle. Jotta kertovat, että kylällä on metso ja sitten katseltaisiin naureskellen ikkunoista, kun etelänkaupunkilainen kulkee kameran kanssa metsoa tähyillen.

Enpä pitkään kävellyt, kun taas vastaantulija kertoi, että kylällä on metso. Metso, joka on ollut koko talven kylällä. Ja, siinä kohtaa tajusin, että kyllä kylällä täytyy totta tosiaan olla metso, kun siitä kerrotaan toistamiseen. Ei minua jekuteta, eikä aprillipilailla.

Joka päivä kuljin kameran kanssa, en metsoa etsien, mutta sitäkin kyllä pyrkien havaitsemaan – vaan en nähnyt metsoa. Juttelin metsosta ihmisten kanssa. Päivittäin kysyin, että onko sitä näkynyt. Mutta, juuri silloin sitä ei ollut näkynyt. Kävi siis siten, että metso oli ollut kylällä koko talven. Ja, kun tulin Kilpisjärvelle, metsoa ei enää näkynyt. Sitä ei näkynyt niinä päivinä, kun olin siellä.

Sitten, lähtöpäivää edeltävänä päivänä, yhtäkkiä yöpymismökkimme edessä, vastapäisen talon pihalle ilmestyi metso (Tetrao urogallus/ eng. Capercaillie). Siinä se siis oli! Suoraan silmien edessä. Kaikista kylän taloista ja pihoista se oli tullut juuri meidän mökkimme eteen kuin näyttääkseen itsensä ajatuksin: ”Minuahan sinä halusit tavata. Minuahan olet kysellyt joka päivä. Tässä nyt olen.”

Metso vietti päivänsä mökin parvekkeen kaiteella leväten.

Sitten se kävi mökin katolla ja laskeutui alas. Etsi syömistä. Kokeili syödä vanhasta joulukuusesta.

Kokeili syödä linturuokintalaudalta lumeen tippunutta ruokaa. Ihmiset kulkivat läheltä sitä, mutta se ei säikähtänyt. Se oli jo tottunut ihmisiin.

Jotkut sanoivat, että se on Kilpisjärven oma city metso. Minusta tuo metso vaikutti aika flegmaattiselta, sillä se ei juuri liikkunut koko päivän aikana. Pohdin, olisiko se sairas. En tunne metsoja yhtään, joten en tiedä ovatko ne luonnostaan niin flegmaattisia. Vai, olisiko tämä yksilö sairas? Ainakin se on yksinäinen, sillä ei Kilpisjärvellä todellakaan ole muita metsoja. Metsot elävät havupuumetsissä. Ja, Kilpisjärvellä ei ole havupuita. Miten se oli Kilpsjärvelle eksynyt, ja mistä? Norjastako vai kauempaa Suomen metsistä?

Kuvat saa isommaksi klikkaamalla kuvaa.

Hakukoneella netistä löytyi blogi, jossa selostetaan mukavasti Kilpisjärven metsosta:

Kilpisjärven kummajainen.