Rauhaton Kilpisjärvi

Kilpisjärvellä on noin 100 asukasta. Sinne ovat löytäneet myös pohjoisnorjalaiset. Norjalaiset ovat rakentaneet sinne noin sata lomamökkiä. Edellä mainittujen mökkeilijöiden lisäksi siellä on runsain määrin norjalaisia asuntovaunuja.

Kilpisjärvellä eräs paikallinen kertoi, ettei kauppaan lauantaina juuri kannata mennä, koska se on täynnä norjalaisia, eikä siellä oikein mahdu tekemään ostoksia. Se on paljon puhuvaa se.

Kaupassa pakasteliha-altaalla tuotteita ei oltu merkitty suomenkielellä laisinkaan. Mitä lihaa oli missäkin pussissa, oli ilmoitettu vain norjaksi.

Eihän norjalaisissa mitään vikaa, eikä kielteistä. Se todettakoon heti.

Vaan, Kilpisjärvellä ensin olin jotenkin kummastunut, sitten pettynyt ja lopulta pysähtyneen surullinen. Norjalaiset nimittäin rälläsivät moottorikelkoilla. He ajoivat rallia pitkin pieniä teitä. Ajoivat hullun lailla järvien jäällä ja maastossa. Minulla ei ole astmaa ja siitä huolimatta minun henkeni salpaantui neljä kertaa moottorikelkkojen päästämistä katkuista. Ja, tämä on totta.

Olin menossa paikallisen yrittäjän moottorikelkkakyytiin, mutta peruin reissuni. Peruin, koska olin tahtomattani jo joutunut olemaan kolme vuorokautta norjalaisten helvetillisessä moottorikelkkapärinässä ja hirvittävässä kelkkojen aiheuttamissa päästökatkuissa. En halunnut enää lähteä moottorikelkka-ajelulle: istua pärinässä ja haisevan moottorikelkan perässä reessä.

Mikä vahinko! Kun muut lähtivät moottorikelkkayrittäjän järjestämälle retkelle, kuulin moottorikelkan kuljettajalta, että heidän kelkkansa eivät aiheuta hajupäästöjä. Hänen kelkkansa ei haise. Olisin voinut siis istua täysin hänen kelkkansa vetämässä reessä, koska kelkka ei olisi päästänyt haisevia päästöjä kuten norjalaisten kelkat. Kyse oli jostakin minulle tuntemattomasta teknisestä asiasta. Suomalaiset ammattikelkkailijat ajavat nelivetokelkoilla, tai jotakin sellaista. Ne eivät haise.

Norjalaisten moottorikelkkojen aiheuttama meteli oli välillä sietämätöntä. Uskon, että meteli ylitti kevyesti useita kertoja hyväksyttävät melutasot. Todellisuudessa, Kilpisjärvellä ei oikeastaan voinut ulkoilla muuta kuin aamulla varhain, jolloin kelkkailijat eivät olleet vielä aloittaneet päristelyään. Siinä metelissä ja hajussa ei nimittäin halunnut laisinkaan mennä ulos. Osa kelkkailijoista päristeli yöhön asti ja yölläkin. Heillä oli hauskaa.

Kilpisjärvelle oli tehty latukoneella hyviä latuja. Saanaakin pääsi suksilla kiertämään. Vaan, kelkkailijat olivat terrorisoineet latujakin. Moottorikelkalla oli tahallaan ajettu ladun päältä, jotta latu oli mennyt piloille. Moottorikelkalla oli jopa tehty kuoppa ladulle alaslaskurinteeseen (jossakin Saanan kupeella) niin että hiihtäjä joutui vaikeuksiin hiihtäessään moottorikelkalla pilattua latua.

Norjalaisilla on siis ollut lystiä kerrassaan.

Keli oli upea, aurinkoinen. Ja, mitkä maisemat Kilpisjärvellä onkaan aurinkoisina päivinä!

Salmivaaran pystyi kiertämään hiihtäen hyvää latua pitkin. Useat olivat auringossa pysähtyneet ja pystyttäneet nuotion jäänreunalle. Se on upeaa retkeilyä! Vaan, kuinkas ollakaan. Lähellä Harjun pariskunnan muistomerkkiä, nuotiopaikan perustaneet norjalaiset nauraen ryskäsivät koivikkoa: he katkoivat tunturikoivuja. Pysähdyimme sitä katsomaan. Katsoimme paikaltamme ja he näkivät, että katsoimme. Ja, jatkoivat koivujen katkomista, nauraen ja äänekkäästi jutellen. Heistä oli ilmiselvästi hauskaa tunturikoivunuotiolla.

En tiedä onko siinä osassa Salmivaaraa lupa katkoa tunturikoivuja. Meille suomalaisille matkailijoille on selvää, että tunturikoivuja ei pidä katkoa. Toivon sen olevan selvää suurimmalle osalle norjalaisiakin matkailijoita. Ihmisillä on tapana kuljettaa nuotiopuut repussa tai kelkassa. Tunturikoivuja ei katkota, koska halutaan turvata niiden uusiutuminen ja metsärajan säilyttäminen.

Kaiken kaikkiaan Kilpisjärvi vaikutti villiltä länneltä, jossa ei ole sääntöjä. Tai, kukaan ei ole katsomassa rikotaanko sääntöjä. Ja, kun kukaan ei ole katsomassa rikotaanko sääntöjä, niin silloin on elämä päästetty villeimmilleen.

Useatkin ihmiset puhuivat, että Norjassa on niin tiukat luonto- ja ympäristölait, että he eivät saisi omassa maassaan ajella suuripäästöisillä kelkoillaan niin mielettömästi järviensä jäillä, vuonoissa ja tuntureillaan. Siksi he tekevät sitä Kilpisjärvellä, jossa kukaan ei kontrolloi, mitä he tekevät.

Minä en tunne Norjan luonto- ja ympäristölakia. En tiedä ovatko edellä mainitut asiat totta. Sen uskon, että norjalaiset eivät Norjan luonnossa käyttäydy siten kuten Kilpisjärvellä käyttäytyvät. Norjan Lapissa on upea luonto ja sitä eivät norjalaiset tahdo vahingoittaa moottorikelkkahurjasteluillaan.

Kilpisjärvellä ammattikelkkailijat eivät hurjastelleet, eivätkä aiheuttaneet meteliä, eivätkä hajuhaittoja. He ovat fiksuja ammattilaisia, joille ympäröivä luonto on heidän sielussaan ja sydämessään. Paikalliset kalastajat, poroisännät ja yrityskelkkailijat ajoivat hillitysti ja kelkoilla, jotka eivät haisseet. He tekivät ammattiinsa liittyviä kelkkailuja, omia tiettyjä kelkkareittejä pitkin. Heidän kelkkailunsa on ammattimaista ja hienoa.

Olen minä itsekin lapsena, muutaman kerran, isäni moottorikelkalla huviajellut merenjäällä – jotta tiedän kuinka mukavaa se on. Kyllä minä hyväksyn myös huvikelkkailun. Mutta, järkevässä määrin. Nyt Kilpsjärvellä huvimoottorikelkkailu oli täysin ryöstäytynyt järkevistä mittasuhteista. Metelihaitat ja hajuhaitat olivat huomattavat. Ilkivallan teko ajelemalla teitä pitkin äänekkäästi lujalla vauhdilla ja ajelemalla hiihtolatuja piloille, oli Kilpisjärven päivänsana.

Mielestäni huvimoottorikelkkailu tulisi tapahtua vain sille määrätyillä kelkkareiteillä, eikä pitkin teitä ja mielipuolisesti ympäri järviä. Myös kelloajoilla tulisi kelkkailu rajoittaa. Kelkkailun aiheuttama meteli on niin kova, että ympärivuorokautisena sitä ei yksinkertaisesti jaksa. Kelkkojen hajupäästöihin tulisi kiinnittää suuri huomio.

Miksi kukaan ei tee mitään rauhoittaakseen Kilpisjärven tältä mielettömyydeltä, mikä siellä on meneillään? Tosia asia on, että Suomessa ei missään muualla sallittaisi asumakeskuksessa sellaista moottorikelkkahelvettiä, mikä Kilpisjärvellä on päivittäistä: asumisrauhaa ei muualla Suomessa rikota liian korkeilla hajuhaitoilla, eikä liian korkeilla metelitasoilla.

Jos kelkkarallia ei saada aisoihin, ei Kilpisjärvelle kyllä kannata jatkossa hiihtämään tai retkeilemään mennä. Sitä hajua ja meteliä ei yksinkertaisesti jaksa. Talvisin luonnonrauhaa ei Kilpisjärveltä löydy, eikä muutakaan rauhaa. Surullisena todeten.

Käsivarren erämaa-alueen hoito ja käyttösuunnitelma