Sammakko sunnuntaiaamuna

Sammakoista löysin kivan sivuston: Sammakkolampi.

Ja, kuvathan saa isommiksi klikkaamalla kuvaa.

Erityinen hippiäinen

Lintuillessani tänään kuumassa metsässä, kuulin paljon linnun lauluja, mutten nähnyt mitään erityistä. Seisoin jonkin aikaa paikoillani ja ajattelin, jotta näkisinpä nyt edes hippiäisen (Regulus regulus). Olen aiemmin kirjoittanut vaikeudestani havaita hippiäisiä, vaikka niiden ääniä kuulenkin sangen runsaasti. Hippiäinen oli minulle pitkään lintujokaeinäyttäydy, kunnes lopulta näin sen. Olin nähnyt hippipäisen siis vain kerran.

Seisoin pitkään aloillani, ja sitten päätin: nyt lähden kotiin, sillä en minä mitään tällä reissulla havaitse. Ei edes hipsukka tullut minua tervehtimään. Nostin repun olalle ja aloin pakata kameraa. Ja, juuri silloin näin kuusen oksalle pyrähtävän jonkin pienen linnun. Mietin tovin, virittelenkö uudelleen kameran, että kannattaako… No, virittelin kuitenkin.

Katselin lintusta. Ja, tajusin: hippiäinen sittenkin tuli minua tervehtimään! Se on hippiäinen! Euroopan pienin ja söpöin lintu!

Vaan tämä hippiäinen ei ollutkaan suliltaan ihan koulukirjatapaus. Hippiäisen sulat ja höyhenet olivat kunnolla pörhöllään, ja se istui sukimassa itseään. Väritkin vaikuttivat tosi oudoilta.

Mietin, onko tämä koiras, joka on sulkimassa? Vai, voiko tämä jo olla tämän vuoden poikanen, joka on menettämässä untuvapukuaan ja saamassa kunnon höyhenpeitteen? Hippiäiset munivat toukokuussa, mutta tuntuisi kaikesta huolimatta kovin varhaiselta, jotta tämä yksilö olisi tämän vuoden poikanen.

Kuka tästä kuvasta tunnistaisi lintua hippiäiseksi! Tämähän näyttää täydeltä hipiltä:

Lintuiluretkeni oli siis onnistunut. Näin yhden söpöimmistä linnuista. Linnun, jonka ääntä kuulen jatkuvasti, mutta jota näen niin harvoin. Lintu, joka teki minut jälleen hetkeksi onnelliseksi. Minulle erityinen lintu, hippiäinen.

Pienten lintujen elämää

Eilen aamupäivällä Kiiliäisvuorella hetken seurailin kahden kauniin pienen linnun touhuja. Ne olivat jatkuvasti ison kuusen vierellä maassa. Lennähtelivät kuusen alaoksille ja välillä viereisiin lehtipuihin – ei korkealle niihinkään. Sitten taas maahan, ja jatkuvasti ne palasivat kuusen vierelle maahan samaan paikkaan hetkeksi. Ja, taas lentelivät vähän matkan päähän maahan tai puun oksalle käväisemän. Ehkä niillä oli pesä siinä kuusen vierellä massaa?

Lähistöltä kuului voimakkaana sirittäjien (Phylloscopus sibilatrix/Wood Warbler) laulua.

Ovathan näkemäni linnut sirittäjiä? Sen pyrstö vaikuttaa lyhyeltä, kuten sirittäjällä. Ja, sen silmäjuovakin vaikuttaisi samankaltaiselta kuin sirittäjällä. Väritkin viittaisivat siihen.

Sama kuva suurennettuna:

Tässä, muutoin epäselvässä kuvassa, näkyy kuinka linnulla on selkeästi rajautunut vatsapuolen valkoinen alue:

Linnaistensuo - korppisuo

Iltaretki Linnaistensuolla, Lahdessa, 13.5. Kuinka hiljaista siellä olikaan, vaikka kaupunki ei ole kaukana!

Äänimaisemaa hallitsivat korpit. Korppeja suolla olikin niin paljon, että hyvällä syyllä Linnaistensuota voisi kutsua korppisuoksi.

Linnaistensuo on Natura-alue: rauhoitettu suo. Suotyyppejähän on useita. Tämä suo on enimmäkseen  rämettä, jossa kasvaa paljon puita. Pienikasvuisia mäntyjä ennen kaikkea.

Suon ylitse kulkevat pitkospuut. Niiden pituus on noin 1,5 km. Nyt kevätaikaan pitkospuut olivat muutamista kohdin veden alla, mutta vettä pitävillä kengillä ei ollut ongelmia kävellä reitti päästä päähän, ja takaisin.

Pitkospuut metsään päin:

Yhtäkkiä suon yläpuolella lensi iso parvi lintuja, jotka kerta kaikkiaan hämmästyttivät minua. Ne olivat valkeita, mutta niillä oli erittäin voimakasrajaisesti tummat siivet. Ne eivät äännelleet. Ne pyörien lensivät parvessa. Voisivatko ne olla jokin pohjoiseen matkalla ollut kihuparvi? Lokit yleensä pitävät ääntä, kun ne parvessa lentävät. Tietenkin, saattoihin ilta-aurinko tehdä tepposia ja kyseessä olisikin lokkeja… Linnuilla oli mustaa päässä kuten kihuilla ja joillakin lokeilla. Voimakkaan mustan ja valkoisen ero linnuissa, sekä niiden hiljaisuus (eivät äännelleet) kuitenkin laittaa miettimään, että jos ne eivät olisi lokkeja olleetkaan…

Myös korpit lentelivät:

Käki

Runsaan viikon ajan on Lahden seudulla joka puolella kuulunut käen (Cuculus canorus/ Common Cuckoo) kukuntaa. Kuulostaa kuin tänä keväänä käkiä olisi runsaasti. Niiden kannat vaihtelevatkin: toisina vuosina käkiä on huomattavasti enemmän kuin toisina.

Kaikkihan tietävät, että käki ei muni omaan pesäänsä, vaan se munii toisten lintujen pesiin. Käellä on käsittämätön kyky: se munii samanvärisiä munia kuin ne munat, jotka ovat pesän isäntälintujen munat. Kukin käkinaaras yleensä erikoistuu johonkin isäntälajiin ja munii vain kyseisen lajin näköisiä munia. Ilmiö on uskomaton! Käkien munia on löydetty noin sadan eri lintulajin pesistä.

Käen isäntälajina on enimmäkseen ollut leppälintu. Leppälinnut kuitenkin ovat oppineet melkoisen hyvin tunnistamaan käen munan. Ne kykenevät poistamaan pesistään jopa puolet käen munista. Ja, muissa tapauksissa leppälinnut usein hylkäävät koko pesän tunnistaessaan siellä käen munan. Seuraus tietenkin on, että käen kanta pienenee, kun sen munat jäävät hautomatta.

Minusta käen kyky munia samanvärisiä munia kuin isäntälinnun munat, on kameleonttimainen kyky. Toisaalta mietin, onko käki aina toiminut siten, että ei itse haudo, vaan tiputtaa munat toisten lintujen pesiin. Onko tämä pitkällä aikavälillä syntynyt toimintamalli ja sitä ennen se olisi jopa itse hautonut munansa? Ja, jos niin on ollut, voisiko käen toimintamalli vielä joskus uudelleen muuttua: muut linnut, kuten leppälintu, oppivat torjumaan käen munien haudonnan, ja käen puolestaan olisi oman lajisäilyvyytensä kannalta opittava toisenlainen keino lisääntymisensä varmistamiseen? Voisiko se itse oppia pesimään ja hautomaan munansa? Jos se itse hautoisi munansa, niin se vaikuttaisi myös sen muuttokäyttäytymiseen, ts. sen muuttoajat muuttuisivat. Muuttomatka Afrikkaan on pitkä, ja jos se itse pesisi ja hautoisi munansa, niin muuttomatkalle se ei kovin varhain enää ehtisikään lähteä.

Käkeen ja sen kukuntaan liittyy monenlaisia uskomuksia. Käen kukunnasta vanhat ihmiset ovat laskeneet elinvuosiaan ja nuoret ovat laskeneet vuosia häihinsä tai vuosia lapsen syntymään. Uskottiin myös niin, että mikäli sairas ihminen kuuli keväällä käen kukuntaa, niin hän ei kuolisi samana vuonna.

Viikko sitten Linnaistensuolla Lahdessa näin erään kuivettuneen männyn oksalla linnun ja heti ääneeni sanoin: ”Tuolla oksalla on jokin pieni haukka!” Kun lintua katsoi kiikareilla, huomasi sen olevan käki. No, tietenkin sisimmässäni olin hieman nolona, kun ensin luulin käkeä pieneksi haukaksi. Lohduttelin mielessäni itseäni sillä, että en ollut aiemmin nähnyt käkeä. Kun sitten suoreissun jälkeen luin kirjallisuutta käestä, huomasin olevan yleistä, että käkeä luullaan pieneksi haukaksi. Tähän jopa liittyy vanha uskomuskin: käki saa kevään jälkeen ohravihneen kurkkuunsa, jolloin se ei voi enää kukkua ja silloin se muuttuu haukaksi.

Kuvat käestä otin Linnaistensuolla.

Lähteitä ja luettavaa:

Käki - Pohjois-Karjalan maakuntalintu

Käki kukkuu

Satakielten aamu

Heräsin yöllä jo kello kahden jälkeen. Linnut alkoivat laulaa ulkona, Kotiniemen siirtolapuutarhalla, kilpakonserttia kolmen jälkeen. Oli vielä hämärää. Kuulin satakielen (Luscinia luscinia/Thrush Nightingale) laulua, ja pohdin olisiko se jokin rastas joka matkii satakieltä, vai satakieli.

Viime vuonnahan satakielet väin kävivät alueella: ne saapuivat poikkeuksellisen myöhään. Luulen, että niiden edellisen vuoden reviirialueet olivat jo muiden lintujen valloittamia ja siitä syystä ne eivät jääneet alueelle. Siksipä olin tänään aamuyöstä hieman epäileväinen: onko alueelle tullut satakieli, vai jokin taiturirastasko vetää satakieltä aamuhämärissä?

Kun hieman valostui, lähdin etsimään satakieltä. Ja, pian huomasin: äänten perusteella niitä oli useampi. Ja, lopulta myös näin satakielen. Sain laulavasta satakielestä tosi kivaa lähikuvaa videolle, ja sen laulu kuuluu videolla hyvin.

 Ja, nappasin satakielestä myös muutaman valokuvan, jotka kuvittavat tätä kirjoitusta.

Muista tämän aamun havainnoista mainittakoon lehtokurppa, jonka näin tälle vuodelle ensi kerran. Se näyttää lentävän reviirilentoaan siirtolapuutarhan ylitse edellisten vuosien tapaan :)

Härkälinnut ja telkät

Viime viikonloppuna Lahdessa näin tälle vuodelle ensimmäiseni mustapääkertun. Mutta, näinpä myös härkälinnut (Podiceps grisegena/Red-necked Grebe).

Ne olivat tulleet Alasenjärvelle joka vuotiseen tapaansa. Nyt Kotiniemen puoleisella järven osuudella oli kolme härkälintuparia. Viime vuonnahan pareja oli siinä kaksi, ja niillä molemmilla onnistui pesintä.

Härkälintujen mylvintä on mahtavaa ja kantavaa.

Olin iloisesti yllättynyt nähtyäni telkkiä (Bucephala clangula/Common Goldeneye). Niitä en ollut viime vuosina huomannut siinä pesivän. Nyt näin kolme urostelkkää ja yhden naaraan. Todennäköisesti naaraita on useampia – en vain havainnut niitä.

Telkkä on kyllä koomisen näköinen lintu… Koiraan pää on niin hauska...