Malla - lintuilukaverini

Mieli ja sydän huolesta raskaana. Lintuilukoira Malla satutti eilen takajalkansa. Se oli Pirkon kanssa lenkillä. Yhtäkkiä Pirkko soitti hätääntyneen puhelun, jossa kertoi Mallan loukanneen jalan ja ettei se pysty astumaan, ja Malla huutaa tuskissaan. Lähdin minuutissa Pirkkoa ja Mallaa vastaan. Ja, pian tiellä näinkin Pirkon, kyyneleet silmissään, kantamassa Mallaa sylissään. Hienosti Pirkko jutteli Mallalle rauhoittavasti kantaessaan Mallaa.

Pirkko jaksoi yksin kantaa Mallan kotiin ja asetimme sen vuoteeseen kylkimakuulle ja tutkimme jalkaa. Toinen takajalka oli hieman luonnottomassa asennossa ja kosketusarka. Epäilin vian olevan lonkassa. Pirkko soitti Yliopiston pieneläinsairaalaan ja lähdimme sinne heti puhelun jälkeen. Onneksi matka sinne on lyhyt. Yllätykseksi ja iloksemme apaattinen Malla alkoi varaamaan kipeällä jalalla pieneläinklinikalla. Se oli taas terhakka mieleltään, mutta koko painoa se ei laittanut loukkaantuneeseen jalkaansa.

Malla agilityssä odottamassa vuoroaan päästä radalle.

Mitä oli tapahtunut lenkillä?  Lenkkipolku oli niin pimeä, että Pirkko ei voinut tarkoin nähdä, mitä Mallalle oli käynyt. Ilmeisesti Mallan jalka kiertyi hihnaan ja se vetäisi jalkaa sen verran pahasti, että Mallalta lähti polvilumpio pois paikaltaan. Vika ei siis ollut lonkassa, kuten ensin ajattelin, vaan polvilumpio oli pois paikaltaan. Eläinlääkäri laittoi Mallan polvilumpion takaisin paikalleen ja antoi Mallalle kipulääkettä piikillä. Sen jälkeen Malla varasi taas jalallaan kuin ei mitään olisi ollutkaan.

Malla agilityssä.

Ortopedin täytyy mahdollisimman pian tutkia Mallan polvi. Ortopedeille ei täällä pääkaupunkiseudulla saa aikoja kuin vasta tammikuulle, mutta ihmeen kaupalla, joku oli juuri perunut aikansa, kun Pirkko illalla soitti omalle eläinlääkäri asemallemme. Ortopedi tutkii huomenna, torstaina, Mallan polven ja päättää jatkotoimenpiteistä.

Malla ja Pirkko agilityssä.

Huomiseen ortopedi-aikaan asti Malla saa kipulääkettä ja se ei saisi paljon liikkua. Tänä aamunakin Malla otti oman vinkulelunsa ja alkoi itseksensä heitellä sitä. Sydämeni sykähti pelosta, kun Malla hyppäsi vinkulelunsa perään loikan kuin pieni pupujussi. Kun kipulääke vaikuttaa, Malla tuntuu olevan oma itsensä, eikä se millään tavoin varo jalkaansa. Polvilumpio voi lähteä uudelleen pois paikaltaan ja siksi sen pitäisi malttaa olla aloillaan. Jos polvilumpio lähtee irti, Mallan kipu on hurja ja se huutaisi tuskasta. Eläinlääkäri eilen näytti, miten polvilumpiota voisin itse yrittää saada takaisin paikoilleen, jos se lähtee pois paikoiltaan,  mutta täytyy sanoa, että olen hyvin epävarma onnistuisinko siinä.

Mallalla lepohetki agilityhallilla.

Mitteleillä ja muilla pystykorvilla on takajalat pidemmät kuin etujalat ja takajalat ovat suorat. Näillä roduilla voi olla perinnöllistä, että takajaloista lähtee polvilumpiot pois paikoiltaan. Malla ei ole koskaan missään vaiheessa oireillut takajalkojaan. Se on erittäin liikunnallinen koira. Käy aamuin ja illoin noin tunnin lenkit metsäpoluilla ja kallioilla kiipeillen. Se on harrastanut Pirkon kanssa agilityä ja sen koordinaatiokyky on hurjan hyvä. Ei minkäänlaista oireilua kävellessä, ei juostessa, eikä hyppiessä, eikä laukkaa mennessä. Siksi on mahdotonta uskoa, että sillä olisi synnynnäinen polvivika. Huomenna ortopedillä selviää, onko Mallalla synnynnäinen vika polvissaan. Samalla selviää mitä eilen vioittuneessa polvessa oikeasti on vialla. Ja, mitä jatkotoimenpiteitä tehdään Mallan polveen - se selviää huomenna.

Kuvasin tänään aamulla. Malla seisoo ihan normaalisti. Vioittunut jalka on kuvassa näkyvtakajalka.

Tällaista vaan voi tapahtua. Tämä olisi voinut tapahtua minun ja Mallan ollessa lenkillä. Kaikkea vaan voi sattua, vaikka kuinka hyvä ja huolellinen olisi koiran kanssa. Nyt odotamme huomista ortopedin aikaa. Ja, yritän ajatella positiivisesti, että Mallan polvi paranee vielä kokonaan, eikä sillä olisi perinnöllistä polvivikaa, vaan pian se olisi jälleen kunnossa ja menisimme pitkille lenkeille yhdessä. (Vaan, vieläkin hieman itken (Mallalta salassa), kun huolettaa niin…)