Mallan toipumisesta

Mallan polvileikkaus meni hyvin. Leikkauspäivänä sairaalan odotustilassa annoin hihnan hoitajalle, joka lähti taluttamaan innokasta Mallaa sairaalan tiloihin. Malla meni iloissaan hoitajan kanssa, eikä edes peräänsä katsonut, kun jäin katsomaan sen menoa. Niin luottavainen ihmisiin Malla on.

Selvästi Malla oli illalla leikkauksen jälkeen iloinen, kun näki Pirkon ja minut. Mutta, tokkurassahan se oli. Hoitaja antoi Mallan syliini ja Malla nuolaisi minua ja hymyili vain autuaallisena.

Leikkauspäivän iltana. Hoitaja on laittanut jalkasiteeseen kivan punaisen sydämen ilahduttamaan.

Kotona tein sille ja itselleni pedit lattialle, vierekkäin. En varmasti koskaan unohda, mitä tapahtui, kun Pirkko meni apteekkiin ostamaan Mallalle kipulääkettä ja jäin Mallan kanssa kahden. Olimme pedeillämme ja Malla katsoi minua surullisilla silmillään. Ja, se itki. Se vinkui sellaista äärimmäisen hiljaista pienen peloissaan olevan pennun vinkua ja katsoi minua silmiin. Se osoitti kuonollaan leikattua jalkaansa ja käänsi katseensa minuun. Hiljaisella, sydäntä särkevällä vauvan vingulla Malla kertoi minulle suoraan silmiini katsoen pelostaan. Olin sen vieressä, silitin ja puhelin rauhallisesti sille.

Leikkauspäivän iltana.

Leikkauspäivän jälkeisenä yönä Malla herätti kello kahden jälkeen ja sen jälkeen en sitten saanutkaan nukuttua. Hoitaja kertoi jo sairaalassa, että todennäköisesti Mallaa pitää käyttää yöllä pissalla, koska se on ollut koko päivän tiputuksessa. Menimme ulos Mallan kanssa. Malla oli (ja on välillä nytkin) lääkkeiden vaikutuksesta siinä tilassa, että se suurin piirtein vain seisoo paikoillaan, eikä osaa tehdä mitään. Niinpä ulkona meni kauan, ennen kuin se pissasi.

Aamulla leikkauspäivän jälkeen.

Kun palasimme sisään, se ei antanut minun nukkua, vaan halusi koko ajan olla lähellä ja nuolla kasvojani ja käsiäni. Se halusi saada rauhoittavia silityksiä ja rapsutuksia. Se vain katseli minua ja hymyili autuaallisena. Puoli viiden paikkeilla se taas halusi selkeästi ulos ja käytimme sitä ulkona. Mutta, ei Malla mitään tehnyt. Sisään palattuamme laitoimme sanomalehtiä ulko-oven eteen. Mallahan on sisäsiisti, mutta ajattelin, että kovan hädän tullen se ehkä muistaisi pentuajoiltaan (kun opettelimme sisäsiisteyttä), että oven eteen laitetulle sanomalehtikasalle saa tehdä tarpeensa.

Aamulla leikkauspäivän jälkeen.

Aamuyöstä Malla teki sanomalehtien päälle verisen ripulin. Kipulääkettä ei uskaltanut antaa hänelle, vaan täytyi odottaa, että voisi ensin soittaa sairaalaan ja kysyä verisestä ripulista. Kun vihdoin aamu koitti ja soitettiin sairaalaan, sieltä sanottiin, että verinen ripuli voi johtua tulehduskipulääkkeestä tai anestesiasta, joten tulehduskipulääke jätettiin pariksi päivää pois. Ja, annettiin Mallalle yksi Attapectin rauhoittamaan vatsaa.

Kaikki muuten on mennyt Mallan kanssa hyvin, mutta kakka on edelleen ongelma. Ensimmäisen yön verisen ripulin jälkeen Malla ei ole kakannut ollenkaan. Leikkauspäivä oli sillä paastopäivä. Sen jälkeen se on saanut normaalia vähemmän ruokaa. Mutta, kakkaa ei ole vielä tullut. Ulkona se lähinnä seisoo paikoillaan ja ihmettelee, eikä oikein osaa alkaa tarpeelleen. Pissannut se on pitkien odottelujen jälkeen. Huomaa, että kipulääkkeen vaikutuksesta sillä ei oikein ole sisäistä kontaktia suolistonsa toimintaan.

Malla hakee nyt valtavasti läheisyyttä. Se haluaa olla lähellä. Olen kertonut sille, että jalka tulee kyllä vielä kuntoon ja se vielä pääsee juoksemaan neljällä jalallaan. Toivottavasti tyttö ymmärtäisi sen. Sen hetken jälkeen, kun toimme Mallan kotiin ja Malla itkien kertoi minulle, mitä hänelle oli tapahtunut – sen kokemuksen jälkeen, minusta tuntuu, että Malla ymmärtää mitä vain. Minusta lähes tuntui, kun se olisi puhunut minulle, kun se itkien kertoi tapahtunutta. Tajusin uudella tasolla, miten viisas se on.

Side Mallan jalasta voidaan ottaa huomenna pois. Karvathan on jalasta leikattu, joten täytyy miettiä, mitä siihen laittaisi ulkoilujen ajaksi, jotta jalka ei paleltuisi pakkasessa. Päässä oleva tötterö estää Mallaa repimästä sidettä ja tikkejä. Tötteröä pidetään kaksi viikkoa. Kahden viikon päästä käymme lääkärillä, joka tarkastaa ja röntgenkuvaa jalan. Sen jälkeen aloitamme fysioterapian. Siihen asti Malla saa paljon kipulääkettä, eikä se saisi paljon liikkua. Mallan polvessa pidetään kylmäpussia kaksi kertaa vuorokaudessa, jotta se estäisi turvotusta. Kaikki siis hyvin.

Tänään aamulla ulkona pissalla käymisen jälkeen.

Kiitos kaikille, jotka ovat tässä, sähköpostitse, tekstiviestein ja puhelimitse tsempanneet ja tukeneet näinä päivinä. Tuki ja tsemppi on ollut, ja on, erittäin tärkeää ja vahvistavaa. Kiitos valtavan paljon.

Enpä taida enää tämän vuoden puolella lintuilla. Mallan tilanteista riippuen, postailen lintujuttuja aiemmin otetuilla lintukuvilla, jos sopivia hetkiä siihen tulee. Joulukin jo kolkuttaa ovella…

Anu

My dog, Malla’s, knee injured last Tuesday. The knee surgery was Friday. The surgery went well. The doctor said, that in the future Malla will be able to run. First, the foot will need to heal. Malla is a brave little dog. I love her so much.