Elokuun aamussa

Elokuun yöt ovat kylmenneet. Aamulla auringon noustessa, järvelle hiipii sankka usva.

Hetken kaikki on taianomaista, pysähtynyttä. Usvan piirittämät kaislat muodostavat asetelmia kuin vanhoissa japanilaisissa kuvataiteen mestariteoksissa. Hieraisen silmiäni.

Sorsa lipuu hiljaisuudessa kadotakseen kaislikkoon.

Härkälintu rikkoo veden pinnan noustessaan sukelluksista. Sekin on hiljaa. Liikkuu hiljaa. Kuin odottaen. Tai, ihmetellen.

Aika on pysähtynyt. Lintu tuntee sen. Aika on pysähtynyt ja paikoillaan. Lintu odottaa. Paikoillaan.

Ja, yhtäkkiä kaikki on ohitse. Aika alkaa taas kulkea. Sen tuntee, sen kuulee, sen aistii. Usva katoaa. Taika katoaa. On elokuun aamu. Hieraisen silmiäni.

Alasenjärvellä, Lahdessa 17.8.