Linnut
ovat parveutuneet.
Viikin
pelloille kokoontuu tuhatmäärin valkoposkihanhia. Aamusta myöhäiseen iltaan ne
lentävät pienissä parvissa pelloilta Vantaanjoen vartta toisille pelloille, ja sieltä taas takaisin Viikin pelloille. Ne
lentävät edestakaisin kotini ylitse. Aamusta iltaan kaakattavat lentäessään. Ja, minä
katselen niitä ihaillen.
Näissä
suurissa hanhiparvissa on jotakin hyvin voimakasta. Niissä on voimakas ja kaunis syksyn tunnelma.
Jossakin
vaiheessa, myöhemmin syksyllä, ne kaikki katoavat yhdellä kertaa. Tulee täysi
hiljaisuus.
Se
hiljaisuuskin on voimakasta ja koskettavaa – sillä päivittäinen kaakatus on
ollut niin äänimaailmaa hallitsevaa, että sen loputtua kaikki, koti kadut
metsät, kaikki tuntuu niin hiljaiselta. Silloin tietää, että on syksy, vaikka
ei tietäisikään, mitä syksy on, tai mitä syksy tuo.
Kuvasin eilen nämä kuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit! Thank you for your comments.
(Please, do not write links in your comment)