Vielä Mallan paranemisen etenemisestä

Tänään en ole ehtinyt lintuilla. Toisaalta, lähes koko päivän on satanut vettä, joten sääkään ei ole ollut ulkoilemiseen paras mahdollinen.

Tintti eilen Radiomäellä Lahdessa.

Malla kävi tänään tarkistuttamassa polvensa lääkärillä, joka leikkasi hänet. Polvi on parantunut hyvin. Jalka taipuu ja toimii kuten pitääkin. Hoitaja poisti jalasta tikit.

Kauluria täytyy pitää vielä vuorokausi, jotta poistettujen tikkien ”reiät” umpeutuvat, eivätkä sitten enää houkuttele Mallaa repimään ja nuolemaan leikkaushaavaa. Voin jo mielessäni nähdä, miten Malla rapsuttaa ja puhdistaa itseään, kun kauluri vihdoin otetaan pois.

Malla tänään kaulurinsa kanssa. Haavasta on poistettu tikit.

Seuraavaksi Mallalla alkaa fysioterapia. Hänen kanssaan ei saa edelleenkään käydä pitkillä kävelyillä, vaan ainoastaan sen verran, että tekee tarpeensa. Mallahan vielä välillä nilkuttaa hieman, ja tulee nilkuttamaan vielä pitkään. Jalassa on myös leikkauskipuja, joten kipulääkettäkin tulee vielä syödä. Ja, jalassa on hyvä välillä vielä pitää kylmäpussia, joka helpottaa kipua.

Malla ei saa hyppiä, eikä juosta (vaikka se kyllä hyppisi ja juoksisi kolmella jalalla!). Edellisen tähden Malla ei saa leikkiä leluillaan, vaan ne kaikki ovat edelleen kerättyinä pois ja visussa piilossa. Joululahjaksi Malla sai useita paketteja, eikä niitäkään paketteja ole hänelle vielä voinut antaa, koska Malla ei osaisi leikkiä leluilla hyppimättä ja riehumatta. Malla tulee saamaan kaikki ihanat joululahjansa sitten, kun hänen jalkansa tulee kestämään hyppelyn ja leikin.

Leikattuun jalkaan on jo kasvanut pientä karvaa. Kuvattu tänään.

Toipuminen Mallalla on siis edistynyt hyvin. Olen niin kiitollinen siitä, että kaikki on sujunut mainiosti. Itselläni käsivarsissa on kipuja, koska rappukäytävässä ja hississä kannan Mallan (ja osin ulkona, jos Malla on kävellyt pitkään tehdäkseen tarpeensa). Rappukäytävällä Mallan jalka saattaa liukastua ja en halua sen venäyttävän kipeää tai terveitä jalkojaan. Mallan paino ei ollut noussut näiden kahden viikon aikana, joten ilmeisesti onnistuin annostelemaan ruoat oikein. Polvivamman tähden Mallan paino ei saa nousta. Se painaa 8,5 kg edelleen.

Jotkut ovat kysyneet, miten Malla voi syödä kalurinsa kanssa. No, tämä kuva kertoo, että syöminen sujuu oikein hyvin.

Mallan kanssa on nyt leikitty aiempaa enemmän etsi-leikkejä, joissa Malla käyttää hajuaistiaan, eikä riehu, eikä hypi. Käytännössä leikissä piilotetaan pieni herkkupala jonnekin (Malla odottaa toisessa huoneessa, eikä näe minne herkku piilotetaan) ja Malla etsii sen hajuaistinsa perusteella. Homma sujuu niin hyvin, että aloin uudelleen pohtia, josko sittenkin kouluttaisin Mallasta myös kanttarelli-koiran. Nyt, kun leikkien tulee olla rauhallisia, voisi olla sopiva hetki alkaa kanttarellien etsinnän koulutus. Ehkäpä.

XXXXX

Today I have not had time to watching birds. I went to the vet with my dog Malla. Stitches from Mallas knee came out today. Mallas knee has healed very well after the operation. The improvement, however, is going to last for several months.

Vuoden ensimmäiset havainnot

Jokainen uusi vuosi alkaa kutakuinkin samoilla lintuhavainnoilla: varis, harakka, kesykyyhky, naakka, varpunen, talitintti, sinitintti, sinisorsa, räkättirastas, kyhmyjoutsen - ja, tänään, näin myös kaksi harmaalokkia (niitä en ennen olekaan nähnyt vuoden ensimmäisenä päivänä). Tälle vuodelle pinnoja on siis tähän mennessä kertynyt vain 11 – mutta siitä se lähtee taas - pikkuhiljaa.

Kuvituksena on kaksi harmaalokkia (Larus argentatus/Herring Gull), jotka näin Lahdessa Polttimon sulalla.

Harmaalokit muuttavat etelään elokuusta alkaen muuton jatkuessa vielä joulukuullekin. Suomen harmaalokit viettävät talven pääasiassa Itämeren rannikoilla Puolassa, Tanskassa ja Saksassa. Jotkut yksilöt jäävät talvehtimaan Suomeen, mikäli täällä on leudot kelit.

Harmaalokit muuttavat takaisin Suomeen jo maaliskuulta alkaen. Ne ovat ensimmäisiä kevään paluumuuttajia.

Each new year begins with more or less the same birds observation: The Crow, the Magpie, Domestic pigeon, Western jackdaw, Sparrow, Great tit, Blue tit, Mallard, Fieldfare, Mute Swan – and, today I also saw two Herring Gulls.

Herring Gulls move to the South during August - December. Finnish Herring Gulls spend the winter along the coasts of the Baltic Sea. Some of them will spend the winter in Finland.

As an illustration, there are two herring gull. I shot these photos today.

Mustarastaat pakkaspäivänä

Tänään Helsingissäkin pakkasta noin 20 astetta. Aurinko paistaa. Ja, ikkunasta, kodin lämmössä, on kiva seurata lintujen ahkerointia pihalla.

Räkkätti- ja mustarastaat lentävät ahkerasti pihan pihlajiin.

Rastaat syövät viimeisiä pihlajanmarjojen rippeitä.

Nokittuaan marjoja, mustarastaat lentävät läheiseen mäntyyn.

Ja, hetken kuluttua ne lentävät takaisin pihlajaan.

Today, at Helsinki, 20 degrees below zero. However, the sun is shining. Inside home is so warm and it is nice look out of the window and watching birds.

Fieldfares and blackbirds eat last rowanberries. When the blackbird has been taken berry, it fly to the pine and it been there for a moment. Then it fly back to the rowan. I shot some photos.

Kaupunkiympäristössä

Kun nyt ei voi mennä Mallan kanssa kävelylle, niin eilen kävin kameran kanssa Lahden Radiomäellä lintujen talviruokintapaikalla. Mitään ihmeempää ei siellä sillä hetkellä näkynyt kuin käpytikka ja tiaisia.

Kaupungintalon katolla lepäili pari kesykyyhkyä.

Kaupunkikuvaan kuuluu variksia – kesällä ja talvella.

 Ikkunan lävitse kuvasin variksien päivystystä antenneissa ja katolla.

Lahdessa lentää keskustan yllä joka aamu usean sadan yksilön naakkaparvi. Kun ne lentävät pään ylitse, se on vinha kokemus: hetkeksi taivas tummuu ja äänet ovat isot. Olen huomannut, että myös Lahdessa on ollut käynnissä tutkimus Naakan aiheuttamien haittojen hallinnasta. Mielenkiintoista päästä lukemaan tutkimuksen tuloksia sitten kun se valmistuu. Tutkimushanke kai päättyy ensi keväänä.

Kuvasin ikkunan lävitse pari päivää sitten tämän naakan pesän. Pesä on katolla olevassa jonkinlaisessa ilmaistointikanavassa, tai muussa hormissa.

Tänään oli ensimmäinen aamu, kun kuulin Mallan jalkojen normaalia tepsutusta. Neljän jalan tepsutusta. Miten ihanalta se nyt kuulostaakaan, kun sitä on odottanut kuulevansa!

Luun jyrsiminen kaulurin kanssa vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä.

Keskiviikkoiltana Malla jonkun kerran kokeili käyttää leikattua jalkaansa maassa. Torstaina hän alkoi kokeilla jalkaa yhä enemmän ja kävelikin muutamia metrejä kerrallaan neljällä jalalla – tosin, tietenkin nilkuttaen, koska se ei uskaltanut laittaa koko painoa kipeälle jalalle.

Tekisi mieli nuolla paikat puhtaiksi, mutta kun ei ylety kaulurin kanssa...

Eilen Malla käveli yhä rohkeammin laittaen painoa kipeälle jalalleen – mutta kuitenkin enimmäkseen hyppi kolmella jalalla. Tämä aamu on ensi aamu, kun se tuntuu nyt enemmänkin kävelevän neljällä jalalla, eikä pomppivan kolmella jalalla.

Eipä oikein onnistu korvantaustankaan rapsutus...

Hyvää Joulua - Merry Christmas

En ole ehtinyt katselemaan lintukuviani, jotta postaisin joulutervehdykseksi - joten otin pari kuvaa joulupöydästä. Hyvää Joulua!

Mallan toipumisesta

Mallan polvileikkaus meni hyvin. Leikkauspäivänä sairaalan odotustilassa annoin hihnan hoitajalle, joka lähti taluttamaan innokasta Mallaa sairaalan tiloihin. Malla meni iloissaan hoitajan kanssa, eikä edes peräänsä katsonut, kun jäin katsomaan sen menoa. Niin luottavainen ihmisiin Malla on.

Selvästi Malla oli illalla leikkauksen jälkeen iloinen, kun näki Pirkon ja minut. Mutta, tokkurassahan se oli. Hoitaja antoi Mallan syliini ja Malla nuolaisi minua ja hymyili vain autuaallisena.

Leikkauspäivän iltana. Hoitaja on laittanut jalkasiteeseen kivan punaisen sydämen ilahduttamaan.

Kotona tein sille ja itselleni pedit lattialle, vierekkäin. En varmasti koskaan unohda, mitä tapahtui, kun Pirkko meni apteekkiin ostamaan Mallalle kipulääkettä ja jäin Mallan kanssa kahden. Olimme pedeillämme ja Malla katsoi minua surullisilla silmillään. Ja, se itki. Se vinkui sellaista äärimmäisen hiljaista pienen peloissaan olevan pennun vinkua ja katsoi minua silmiin. Se osoitti kuonollaan leikattua jalkaansa ja käänsi katseensa minuun. Hiljaisella, sydäntä särkevällä vauvan vingulla Malla kertoi minulle suoraan silmiini katsoen pelostaan. Olin sen vieressä, silitin ja puhelin rauhallisesti sille.

Leikkauspäivän iltana.

Leikkauspäivän jälkeisenä yönä Malla herätti kello kahden jälkeen ja sen jälkeen en sitten saanutkaan nukuttua. Hoitaja kertoi jo sairaalassa, että todennäköisesti Mallaa pitää käyttää yöllä pissalla, koska se on ollut koko päivän tiputuksessa. Menimme ulos Mallan kanssa. Malla oli (ja on välillä nytkin) lääkkeiden vaikutuksesta siinä tilassa, että se suurin piirtein vain seisoo paikoillaan, eikä osaa tehdä mitään. Niinpä ulkona meni kauan, ennen kuin se pissasi.

Aamulla leikkauspäivän jälkeen.

Kun palasimme sisään, se ei antanut minun nukkua, vaan halusi koko ajan olla lähellä ja nuolla kasvojani ja käsiäni. Se halusi saada rauhoittavia silityksiä ja rapsutuksia. Se vain katseli minua ja hymyili autuaallisena. Puoli viiden paikkeilla se taas halusi selkeästi ulos ja käytimme sitä ulkona. Mutta, ei Malla mitään tehnyt. Sisään palattuamme laitoimme sanomalehtiä ulko-oven eteen. Mallahan on sisäsiisti, mutta ajattelin, että kovan hädän tullen se ehkä muistaisi pentuajoiltaan (kun opettelimme sisäsiisteyttä), että oven eteen laitetulle sanomalehtikasalle saa tehdä tarpeensa.

Aamulla leikkauspäivän jälkeen.

Aamuyöstä Malla teki sanomalehtien päälle verisen ripulin. Kipulääkettä ei uskaltanut antaa hänelle, vaan täytyi odottaa, että voisi ensin soittaa sairaalaan ja kysyä verisestä ripulista. Kun vihdoin aamu koitti ja soitettiin sairaalaan, sieltä sanottiin, että verinen ripuli voi johtua tulehduskipulääkkeestä tai anestesiasta, joten tulehduskipulääke jätettiin pariksi päivää pois. Ja, annettiin Mallalle yksi Attapectin rauhoittamaan vatsaa.

Kaikki muuten on mennyt Mallan kanssa hyvin, mutta kakka on edelleen ongelma. Ensimmäisen yön verisen ripulin jälkeen Malla ei ole kakannut ollenkaan. Leikkauspäivä oli sillä paastopäivä. Sen jälkeen se on saanut normaalia vähemmän ruokaa. Mutta, kakkaa ei ole vielä tullut. Ulkona se lähinnä seisoo paikoillaan ja ihmettelee, eikä oikein osaa alkaa tarpeelleen. Pissannut se on pitkien odottelujen jälkeen. Huomaa, että kipulääkkeen vaikutuksesta sillä ei oikein ole sisäistä kontaktia suolistonsa toimintaan.

Malla hakee nyt valtavasti läheisyyttä. Se haluaa olla lähellä. Olen kertonut sille, että jalka tulee kyllä vielä kuntoon ja se vielä pääsee juoksemaan neljällä jalallaan. Toivottavasti tyttö ymmärtäisi sen. Sen hetken jälkeen, kun toimme Mallan kotiin ja Malla itkien kertoi minulle, mitä hänelle oli tapahtunut – sen kokemuksen jälkeen, minusta tuntuu, että Malla ymmärtää mitä vain. Minusta lähes tuntui, kun se olisi puhunut minulle, kun se itkien kertoi tapahtunutta. Tajusin uudella tasolla, miten viisas se on.

Side Mallan jalasta voidaan ottaa huomenna pois. Karvathan on jalasta leikattu, joten täytyy miettiä, mitä siihen laittaisi ulkoilujen ajaksi, jotta jalka ei paleltuisi pakkasessa. Päässä oleva tötterö estää Mallaa repimästä sidettä ja tikkejä. Tötteröä pidetään kaksi viikkoa. Kahden viikon päästä käymme lääkärillä, joka tarkastaa ja röntgenkuvaa jalan. Sen jälkeen aloitamme fysioterapian. Siihen asti Malla saa paljon kipulääkettä, eikä se saisi paljon liikkua. Mallan polvessa pidetään kylmäpussia kaksi kertaa vuorokaudessa, jotta se estäisi turvotusta. Kaikki siis hyvin.

Tänään aamulla ulkona pissalla käymisen jälkeen.

Kiitos kaikille, jotka ovat tässä, sähköpostitse, tekstiviestein ja puhelimitse tsempanneet ja tukeneet näinä päivinä. Tuki ja tsemppi on ollut, ja on, erittäin tärkeää ja vahvistavaa. Kiitos valtavan paljon.

Enpä taida enää tämän vuoden puolella lintuilla. Mallan tilanteista riippuen, postailen lintujuttuja aiemmin otetuilla lintukuvilla, jos sopivia hetkiä siihen tulee. Joulukin jo kolkuttaa ovella…

Anu

My dog, Malla’s, knee injured last Tuesday. The knee surgery was Friday. The surgery went well. The doctor said, that in the future Malla will be able to run. First, the foot will need to heal. Malla is a brave little dog. I love her so much.

Malla - lintuilukaverini

Mieli ja sydän huolesta raskaana. Lintuilukoira Malla satutti eilen takajalkansa. Se oli Pirkon kanssa lenkillä. Yhtäkkiä Pirkko soitti hätääntyneen puhelun, jossa kertoi Mallan loukanneen jalan ja ettei se pysty astumaan, ja Malla huutaa tuskissaan. Lähdin minuutissa Pirkkoa ja Mallaa vastaan. Ja, pian tiellä näinkin Pirkon, kyyneleet silmissään, kantamassa Mallaa sylissään. Hienosti Pirkko jutteli Mallalle rauhoittavasti kantaessaan Mallaa.

Pirkko jaksoi yksin kantaa Mallan kotiin ja asetimme sen vuoteeseen kylkimakuulle ja tutkimme jalkaa. Toinen takajalka oli hieman luonnottomassa asennossa ja kosketusarka. Epäilin vian olevan lonkassa. Pirkko soitti Yliopiston pieneläinsairaalaan ja lähdimme sinne heti puhelun jälkeen. Onneksi matka sinne on lyhyt. Yllätykseksi ja iloksemme apaattinen Malla alkoi varaamaan kipeällä jalalla pieneläinklinikalla. Se oli taas terhakka mieleltään, mutta koko painoa se ei laittanut loukkaantuneeseen jalkaansa.

Malla agilityssä odottamassa vuoroaan päästä radalle.

Mitä oli tapahtunut lenkillä?  Lenkkipolku oli niin pimeä, että Pirkko ei voinut tarkoin nähdä, mitä Mallalle oli käynyt. Ilmeisesti Mallan jalka kiertyi hihnaan ja se vetäisi jalkaa sen verran pahasti, että Mallalta lähti polvilumpio pois paikaltaan. Vika ei siis ollut lonkassa, kuten ensin ajattelin, vaan polvilumpio oli pois paikaltaan. Eläinlääkäri laittoi Mallan polvilumpion takaisin paikalleen ja antoi Mallalle kipulääkettä piikillä. Sen jälkeen Malla varasi taas jalallaan kuin ei mitään olisi ollutkaan.

Malla agilityssä.

Ortopedin täytyy mahdollisimman pian tutkia Mallan polvi. Ortopedeille ei täällä pääkaupunkiseudulla saa aikoja kuin vasta tammikuulle, mutta ihmeen kaupalla, joku oli juuri perunut aikansa, kun Pirkko illalla soitti omalle eläinlääkäri asemallemme. Ortopedi tutkii huomenna, torstaina, Mallan polven ja päättää jatkotoimenpiteistä.

Malla ja Pirkko agilityssä.

Huomiseen ortopedi-aikaan asti Malla saa kipulääkettä ja se ei saisi paljon liikkua. Tänä aamunakin Malla otti oman vinkulelunsa ja alkoi itseksensä heitellä sitä. Sydämeni sykähti pelosta, kun Malla hyppäsi vinkulelunsa perään loikan kuin pieni pupujussi. Kun kipulääke vaikuttaa, Malla tuntuu olevan oma itsensä, eikä se millään tavoin varo jalkaansa. Polvilumpio voi lähteä uudelleen pois paikaltaan ja siksi sen pitäisi malttaa olla aloillaan. Jos polvilumpio lähtee irti, Mallan kipu on hurja ja se huutaisi tuskasta. Eläinlääkäri eilen näytti, miten polvilumpiota voisin itse yrittää saada takaisin paikoilleen, jos se lähtee pois paikoiltaan,  mutta täytyy sanoa, että olen hyvin epävarma onnistuisinko siinä.

Mallalla lepohetki agilityhallilla.

Mitteleillä ja muilla pystykorvilla on takajalat pidemmät kuin etujalat ja takajalat ovat suorat. Näillä roduilla voi olla perinnöllistä, että takajaloista lähtee polvilumpiot pois paikoiltaan. Malla ei ole koskaan missään vaiheessa oireillut takajalkojaan. Se on erittäin liikunnallinen koira. Käy aamuin ja illoin noin tunnin lenkit metsäpoluilla ja kallioilla kiipeillen. Se on harrastanut Pirkon kanssa agilityä ja sen koordinaatiokyky on hurjan hyvä. Ei minkäänlaista oireilua kävellessä, ei juostessa, eikä hyppiessä, eikä laukkaa mennessä. Siksi on mahdotonta uskoa, että sillä olisi synnynnäinen polvivika. Huomenna ortopedillä selviää, onko Mallalla synnynnäinen vika polvissaan. Samalla selviää mitä eilen vioittuneessa polvessa oikeasti on vialla. Ja, mitä jatkotoimenpiteitä tehdään Mallan polveen - se selviää huomenna.

Kuvasin tänään aamulla. Malla seisoo ihan normaalisti. Vioittunut jalka on kuvassa näkyvtakajalka.

Tällaista vaan voi tapahtua. Tämä olisi voinut tapahtua minun ja Mallan ollessa lenkillä. Kaikkea vaan voi sattua, vaikka kuinka hyvä ja huolellinen olisi koiran kanssa. Nyt odotamme huomista ortopedin aikaa. Ja, yritän ajatella positiivisesti, että Mallan polvi paranee vielä kokonaan, eikä sillä olisi perinnöllistä polvivikaa, vaan pian se olisi jälleen kunnossa ja menisimme pitkille lenkeille yhdessä. (Vaan, vieläkin hieman itken (Mallalta salassa), kun huolettaa niin…)