Patikointireissu

Viime perjantaina aamupäivällä valmistellessani tähän blogiini postausta härkälinnuista sekä kanadanhanhista ja muusta, kulki ikkunan editse edes takaisin, suhteellisen hitaasti, pieni ja sievä otus. Lopulta se oikein pysähtyi, kuin pyytäen, että hänestä otettaisiin edes yksi kuva (ikkunan lävitse otettu):

Lauantaina matkasimme Artjärvelle Lammin luontopolulle. Aurinkoista ja sopivan tuulista. Näkymä n. 90 metrin korkeudesta, Lamminkalliolta, kohden Lamminsuota ja järveä:

Kallion päällä sijaitseva laavu oli hyväkuntoinen ja tosi kiva – houkuttelee yöpymään. Kevät aamuöisin tältä laavulta on lyhyt matka lintuilemaan suoalueen reunalle.

Laavulle pääsee suoalueen reunaa parhaiten. Toinen reitti laavulle vie kalliometsän lävitse, ja siinä on kivasti, kipuamista ylöspäin. Valitsimme sen reitin. Kuitenkaan reitillä ei kyennyt, kuten ei koko patikoinnin aikana, juurikaan pysähtyä lintuilemaan, sillä metsä oli täynnä hirvikärpäsiä. Niihin taas emme olleet varautuneet. Voin sanoa, etten koskaan aiemmin elämässäni ole ollut niin täynnä hirvikärpäsiä kuin tällä reissulla!

Polkuja kulkiessa useammankin kerran, lyhyen matkan päässä, lähti maasta matalalta lentoon jokin kanalintu, jota ei juurikaan ehtinyt nähdä, kun se jo kätkeytyi ryteikköön. Ja, iltapäivällä suoalueelta kuului muutaman kurjen kantava ääni. Töyhtötinttejä näkyi useammissa paikoissa. ja, muitakin tinttejä. Tikkojen ääntä kuului monia kertoja. Mutta, pysähtyminen kiikaroimaan lintuja olisi johtanut siihen, että iholle ja hiuksiin olisi syöksynyt kymmenittäin lisää hirvikärpäsiä, niiden kymmenien siellä jo olleiden lisäksi. Joten, emme useastikaan pysähtyneet, vaikka mieli olisi tehnyt.

Jatkoimme Laaminsuolta Rajasuon laavulle. Reitin olimme bonganneet netistä. Rajasuon ja Lammin välinen rengasreitti on ongelmallinen, sillä reitillä on kaksi eri hakkuualuetta. Hakkuiden myötä olivat reittimerkit kadonneet. Ensimmäisestä hakkuualueesta (kohden Rajasuon laavua) selvisi melko helpolla, sillä hakkuiden keskeltä maasta löytyi vielä muutamia paikoiltaan kaatuneita ja pudonneita reittimerkkejä. Paluumatkalla Rajasuon laavulta, toisella hakkuupaikalla, oli ongelma löytää reitti. Missään ei ollut yhtäkään reittimerkintää. Kun alueella ei ole koskaan ennen käynyt, oli reitin löytäminen hakkuualueilla hakusessa. Näistä syistä, Artjärven kunnan, kannattaisi joko merkitä hakkuualueille reitti uudelleen ja hyvin, tai sitten poistaa netistä ja muualta koko reittitiedotus.

Itse laavu Rajasuolla oli käyttökelvoton: heinittynyt ja vesakoitunut. Vieressä oli partiolaisten kämppä, ja sen edessä hyvä nuotiopaikka. Kämpän ympäristö antoi sotkuisen vaikutelman, sillä siihen oli jätetty ruostuneita juttuja kuten esimerkiksi vanha lämminvesivaraaja. Onkohan kämpän ylläpitäjiltä loppunut innostus alueen hoidossa, kun siihen oli kertynyt sellaista, mikä antoi ränsistyneen ja hylätyn ilmeen koko paikalle? Ja, kunnalta oli loppunut innostus laavun ylläpidosta: heiniä ja vesakoita ei enää oltu jaksettu kaataa pois laavun ympäriltä ja edestä?

Nuotiopaikan vieressä oli joku tehnyt hauskaa taidetta piristämään muutoin epämääräisen näköistä ympäristöä (kuva yllä).

Reissun jälkeen, saunarauhaa ja luumuja. Luumupuun oksa: