Yksi kaunis päivä sorsanpoikaset sitten vaan kyllästyivät menemään järvelle ojaa pitkin uiden, kuten ne olivat koko kesän tehneet. Ne päättivät käyttää samaa reittiä kuin ihmiset: siltaa ja polkua järvelle pääsisi nopeammin kuin kiemurtelevaa ojaa uiden sillan alitse!
Yksi poikasista oli niin touhukas uudesta reitistä järvelle, jotta koristeli ihan päänsäkin kauniilla keltaisella lehdellä kuin juhlistaakseen tätä erikoista tapahtumaa.
Olihan sorsanpojasta mukavaa vaihteeksi kävellä sillan päällä, eikä sillan alla räpiköiden! Se oli niin tohkeissaan sillan ylityksensä jälkeen, että hyvä kun ei törmännyt minnuun siinä taapertaessaan! Ihan oli päälle vähällä tulla!
Ja, kun nyt olivat oppineet kulkemaan siltaa pitkin yhteen suuntaan, niin tokihan sitä sitten palattiin järveltä takaisin poiskin ihan sitä samaa reittiä – eikä todellakaan enää sillan alitse ojassa uiden!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit! Thank you for your comments.
(Please, do not write links in your comment)